Aurinkoinen viikonloppu joulun alla

Viikinäisten ympäristö ja Tekun metsä tuntuu virittäytyneen joulun hiljaisuuteen sillä muutaman viikonlopun kuvaussaalis lintujen osalta on jäänyt erittäin laihaksi. Viime viikonloppuna tuiskasi lunta ja lumi kinostui erityisesti lampien väliselle kapealle kannakselle. Lumi meni iloisesti kengänvarresta sisään, kun astui ohi pitkospuilta, joita ei lumen alta erottanut.

Olin lauantaina liikkeellä niin myöhään, että aurinko oli juuri painumassa mailleen. Talvipäivänseisaus oli perjantaina, mutta sitä ei kyllä vielä lauantaina erottanut, että päivä olisi juurikaan pidentynyt. Matalalta paistava aurinko kultasi kauniisti rannan kaislikon.

Auringon veli oli liukunut myös esiin, kun pilviä ei taivaalla ollut.

Tikan työnäyte

Koko viikonvaihteen on tuiskannut lunta ja jälkikin on sen näköistä. Lampien väliseen kapeaan kaistaleeseen oli tuiskannut lammen jäältä lunta niin, että sitä oli kasautunut isoiksi kinoksiksi. Pitkospuita ei paikoin erottanut ja jos astuikin harhaan niin lumi meni kenkänvarresta sisään. Paikoitelleen lumessa joutui siis rämpimään eteenpäin päästäkseen.

Tein kameran kanssa tutun lenkin kiertäen Tekun pururadan ja sitä lähellä olevat pienet lammet ja metsiköt. Näytti siltä, että myös metsän eläimet olivat etsineet itselleen paremman suojan tuulta ja tuiskua vastaan. Näköhavaintoja yhdestäkään linnusta tehnyt ainoastaan yksittäisiä lauluääniä sieltä täältä. Kaikki energia on säästettävä lämpimänä pysymiseen, joten laulamiseen kaloreita ei kannata kuluttaa.

Tikan työnäyte

Eläimiä ei siis ollut kuvattavaksi, joten piti löytää siis muita kohteita. Tallensin pystyyn kuivuneen katkenneen männyn, jonka rungolla näkyivät selvät jäljet tikan tekemistä koloista. Pitää tarkkailla tätä paikkaa siltä varalta, että tikan tekemät kolot houkuttavat pikkulintuja pesimään niihin, kun kevätä koittaa. 

Talven uusi yritys

Tuiskulunta puiden rungoilla

Porin ennustettiin tulevan lumisadetta alun perin keskiviikolle, mutta vasta perjantaina lumisadealue saavutti Porin korkeuden. Lunta tuli perjantaina runsaasti ja sen tulo jatkui aina lauantain puolelle. Kävin tekemässä lähilammilla kierroksen lauantaina lumisateen tauottua. Pakkasta oli noin -8 astetta ja taivas oli pilvinen.

Auringon noustessa ylemmäs sen valo kajasti pilviverhon takaa, mutta lumisateen uhka oli edelleen sen verran suuri, että kokonaan aurinko ei suostunut esiin tulemaan.

Perjantain lumisateen lisäksi tuuli aika kovaa, mikä näkyy puiden rungoille kerrostuneena tuiskulumena.






Kynnetty pelto oli saanut myös lumipeitteen, mikä peitti maan rujouden. Pakkanen ja lumisade oli saanut myös joutsenia liikkeelle, koska muutaman linnun parvi suunnisti muuttomatkallaan eteenpäin.

Pelto peittynyt lumivaippaan

Tekun lampi ei ollut vielä lauantaina 01.12.2012 saanut jääkantta, mutta sunnuntaina, kun pakkasta oli -14 astetta olivat viimeisetkin sulapaikat jäätyneet ja lammen jäällä leijaili aavemainen usva auringon noustessa lämmittämään sen jääpintaa.

Tekun lampi on osin vielä auki 01.12.2012

Isokoskelot

Kävin lauantaina kiertämässä Viikinäisten lammet noin klo 15 tietämillä. Huomaamattani pelästytin lammella uineet isokoskelot lentoon. Ne kuitenkin kaartoivat toiselle lammelle, joten päätin yrittää lähestyä niitä. Aurinko oli jo laskemassa, joten kuvaamisen kannalta valaistus ei ollut otollinen. Yrityksistä huolimatta isokoskelot näyttivät pysyttelevän mahdollisimman keskellä lampea, joten etäisyys niihin oli aika pitkä.

Sunnuntaina pääsin lähtemään kierrokselleni vasta puolen päivän tietämillä, joten tiedossa oli, että linnut eivät enää olleet aktiivisimmillaan. Lammella oli yksi telkkäkoiras ja muutama sinisorsa, mutta lenkin aikana alkanut vesisade ajoi minut takaisin kotiin eikä saaliiksi jäänyt muuta kuin annos ulkoilmaa.

Isokoskelo (Mergus merganser)

Palokärki

Palokärki (Dryocopus martius)

Molemmat viikonlopun päivät olivat sateisia ja pilvisiä. Valoa oli saatavilla vain marginaalisesti. Kävin ilmoista huolimatta tutuilla kuvauspaikoilla mukanani kamera ja kiikarit.

Lauantaina aivan Tekunkorven tien vieressä seisoessani kuulin lentävän linnun ääntelyä. Musta lintu lensi poukkoillen ja pysähtyi tien vieressä olevan männyn rungolle. Nopeasti huomasin linnun olevan palokärki. Se pyöri puun rungolla ja sain siitä otetuksi ainoastaan kaksi kuvaa, joista kumpikaan ei ollut kovin hyvä. Lintu jatkoi lentoaan tietyn yli vastakkaiseen metsikköön enkä enään saanut sitä kiinni vaikka yritin sitä seurata.

Sunnuntai oli lauantaitakin synkempi ja sateisempi päivä. Lammella havaitsin yhden telkkäkoiraan, kun se lähti lentoon, kun kuljin sen vierestä. Pieni parvi viherpeippoja oli myös hakemassa ruokaa lammen rannassa kasvavista puista. Tekunkorven pikkulammella oli kaksi naarassinisorsaa ja kolme koirasta, mutta en saanut yrityksistä huolimatta niistä hyvää kuvaa ja ratkaisevalla hetkellä kameran akkukin simahti.

Lintulaudan vieraat

Talitintti (Parus major)

Ostimme 27.10. kauppareissulta kaksi lintujen ruokintalaitetta ja säkillisen auringonkukansiemeniä. Toisen ripustin kirsikkapuuhun ja toisen telineeseen riippumaan ulkoterassille. Kuvittelin, että kestäisi jonkin aikaa ennen kuin linnut löytävät heille tarjotut siemenet. Ilokseni huomasin, että jo samana päivänä ensimmäiset uteliaat talitiaiset olivat antimien kimpussa.

Seuraavana viikonloppuna laitteissa kävi jo aika moinen kuhina. Ruokavieraina kävi tali- ja sinitiaisia. Kirsikkapuuhun ripustettu ruokintalaite oli selvästi tyhjempi kuin terassin ruokintalaite. Syynä oli varmaan se, että kirsikkapuussa on aika tiheäoksainen latvus, joka tarjoaa suojaa ja jossa voi odottaa vuoroaan.

Ensilumi

Talvinen näkymä Ulasoorin peltoaukealle

Palasin Poriin työmatkalta 25.10.2012 ja sillä aikaa Poriin oli tullut ensilumi. Perjantain aikana lunta tuli oikein runsaasti ja pakkanenkin taisi oman mittarin mukaan mennä -9 asteeseen. Lauantainakin tuli vielä lisää lunta ja aurinkokin näyttäytyi. Pihan ajoluiskaa kolatessa tuntui kuin olisi ollut keskitalven hieno talvipäivä. Lumen tulo yllätti osin myös luonnonkin. Kotipihan kirsikkapuussa oli vielä aivan vihreät lehdet.

Käväisin lammenrannassa pikaisesti kameran kanssa, koska halusin ikuistaa tämän tilanteen. Etukäteen taisin jo aavistaa, että ei tämä lumi ollut tullut jäädäkseen. Lampia erottavassa kaistaleessa kasvaa kasveja, joihin tulee punaiset marjat. Etsiskelin tietoa kyseisestä kasvista ja uskoisin sen olevan punakoiso (Solanum dulcamara), joka on hyvin myrkyllinen.

Punakoiso (Solanum dulcamara)

Pensasryhmä lumipuvussa Viikinäisten leikkipuistossa

Tilhet

Tilhiparvi pripolin teknologiakeskuksen kuusessa

Lähdimme koko perheen voimin retkelle lähimaastoon. Mukaan otettiin pienet kiikarit ja tietenkin kamera. Retkihän ei olisi mitään, jos matkaevästä ei tulisi mukaan. Lasten syödessä Tekun pururadalla eväitään itse tarkkailin lintuja kiikareilla. Panin merkille, että tilhet olivat liikkeellä. Tein havaintoja muutamasta yksilöstä Tekun metsän puissa.

Kun tulimme ammattikorkeakoulun parkkipaikalle näin, että pripolin kuusissa oli runsaasti lintuja. Kiikarointi paljasti, että kuusissa oli iso parvi tilhiä. Lähdin lähestymään kameran kanssa lintuja. Joka askeleella pysähdyin ottamaan muutaman kuvan, koska aavistin, että minä hetkenä hyvänsä parvi saattaisi lähteä pelästyneenä liikkeelle. Pääsin kohtaan, jossa seisoin aivan pihlajapuun vieressä. Pihlajaan lennähti ensin yksi yksittäinen tilhi. Minun ja puun välillä oli vain muutama metri. Samassa koko parvi lennähti samaan pihlajaan ruokailemaan. Niitä ei näyttänyt lainkaan haittaavan minun läsnäoloni ja hääräily kamerani kanssa. Sain otetuksi muutamia kuvia kunnes tiellä kulkenut äänekäs mopo sai koko parven lennähtämään pakosalle. Jo kameran näytöltä katsottuna olin tyytyväinen muutamiin otoksiin, kun ne osoittautuivat varsin teräviksi.

Samalla retkellä tuli kuvattua myös muutama isokoskelo, jotka olivat ilmeisesti muuttomatkalla ja lepäämässä Tekunkorven pikkulammella. Kuvat tuli otettua sen verran kaukaa, että ne riittivät tunnistuksen tekemiseen, mutta eivät kestäneet voimakasta kroppausta. Tekun pururadan metsän reunassa oli myös pajulintuja ja vihervarpusia.

Tilhi (Bombycella garrulus)

Aamuaurinko

Puiston puut aamuauringossa

Aamun aurinko muutti pihamme rajan takana kasvavan metsikön kauniin oranssin väriseksi. Huomasin myös, että aurinko oli herättänyt tiaiset ja sinitiaiset ruuan hakuun. Ajattelin yrittää ottaa muutaman kuvan linnuista piileskelemällä takarajan kuusiaidan takana. Linnut olivat kuitenkin sen verran varovaisia, että eivät uskaltautuneet niin lähelle, että olisin saanut aikaan muuta kuin suttuisia otoksia.

Päädyin siis ottamaan muutamia kuvia myös puista, jotka näyttivät kauniilta aamuauringon loisteessa.

Talviomenapuuhumme tuli tänä vuonna myös ensimmäiset omenat. Puun alkutaipale oli hankala, koska rusakot söivät rungon poikki siitä kohtaa johon runkosuoja ylsi. Koska sen runko ei vaurioitunut kasvatti se uuden latvan katkaistun tilalle. Vahingosta viisastuneena olen yrittänyt asettaa paremmat suojat rungoille vahinkojen välttämiseksi.

Talviomena Antonovka

Pitkospuut hiljenee

Pitkospuut vailla kulkijaa

Ilta oli tyyni ja sopiva kävelyretkelle ja tunnelmallisille kuville lammelta, jota oli kesällä ahkerasti kierretty.

Tietynlainen haikeus mielessä, kun katselen näkymää, joka on vaihtunut kesästä syksyyn. Näillä pitkospuilla elokorentokoiraat puolustivat kiivaasti reviirejään kilpailijoita vastaan.

Yhtään vesilintuakaan ei näyttänyt olevan kummallakaan puolella lampea. Sorsien poikaset, jotka uiskentelivat koko kesän lammella, olivat myös lähteneet muuttomatkalle.

Toivottavasti näemme ensi kesänä...

Seesteinen syysilta

Sateenkaari

Päätin ajaa pihanurmikon vielä kerran ennen talven tuloa. Ilta oli aurinkoinen, mutta siitä huolimatta tummat pilvet toivat tullessaan vesisateen. Taivaalle ilmestyi kaunis sateenkaari, joka ainakin itselleni edusti jonkinlaista toivoa syksyn ja talven pimeyden kestämiseksi. Syksyn ja talven jälkeen tulee aina kevät ja elämä herää taas henkiin.

Sateenkaari kotipihalta kuvattuna

Sadetta... Sadetta...

Suntinoja Porin Vähälläraumalla

Runsaat vesisateet ovat saaneet Suntinojan vesipinnan nousemaan melkein uoman reunoille asti. Paljon ei ole enää varaa ennen kuin vesi nousisi pellolle.

Pihlaja Länsi-Porin koulun vieressä

Länsi-Porin koulun vieressä kasvavissa pihlajissa on marjoja niin, että oksat notkuvat. Niistä riittää runsaasti ruokaa nälkäisille tilhiparville talven varalle.

Vaahtera

En voinut vastustaa vaahteran kuvaamista, kun sen keltaiset lehdet luovat mukavan syksyn tunnelman.

Syksyn värimaisema

Aivan Mäntyluotoon menevän pikatien varrella kulkee pyörätie Tikkulassa, jossa nämä pensaat kasvavat. Marja-aronia tuo kuvaan punaisen sävyt. Kuvasta löytyy hienosti koko syksyn värikirjo.

Vesipisara marja-aronialla

Vesisade on muodostanut marja-aronian marjaan pisaran, joka on juuri tulossa niin painavaksi, että se putoaa maahan ja sama toistuu uudelleen.

Viimeiset auringonkukat

Yksinäinen auringonkukka pellolla

Vähärauman koulun viereisestä auringonkukkapellosta oli enää muisto jäljellä. Muutama kukka oli jäänyt pellolle, koska eivät olleet riittävän kauniita kotiin vietäviksi.

Kotipihan terassin säleikössä kasvava villiviini muuttuu syksyllä kauniin punaiseksi.

Säleikön villiviini

Syksyinen vaahtera

Aivan joka syksy ei pääse nauttimaan lehtien kauniista väreistä. Vaahtera on yksi lempipuistani näin syksyllä. Jos päivä on vielä hieman kylmä ja aurinkoinen niin vaahtera tuntuu aivan loistavan keltaisessa värissään.

Syksyn muuttoa

Lammen keskellä on alue, jossa kasvaa rantaheinää ja siinä on myös matala kohta, jossa on rehevää vesikasvustoa. Siellä näytti olevan kahlaajia, mutta minulla ei ollut kiikaria mukana, joten tarkempaa lajitunnistusta en pystynyt tekemään. Nämä kahlaajat ovat ylemmässä kuvassa jatkamassa muuttoaan etelään.

Myös alemmassa kuvassa on muuttoa tekevä lintuparvi. Kuva ei taaskaan ole riittävän tarkka varmaan lajitunnistukseen, mutta siipien muodosta päättelisin, että kyseessä olisi jokin sorsalintu.

Kanadanhanhia lammella on ollut lähes joka päivä ja otin niistäkin muutaman kuvan. Kun purin saatua materiaalia koneelle huomasin, että parven mukana lensi myös muutama merihanhi.

Kastetta hämähäkinseitillä

Koivut lammenrannan polun varressa

Olen ottanut kuvia saman polun varrelta eri kerroilla, jotta voin seurata, miten luonto muuttuu ja vaihtaa väriään eri vuodenaikoina. Polun varressa kasvavat koivut ovat saaneet jo keltaisia syksyn sävyjä.

Olin liikkeellä aamulla noin klo 9 aikaan ja aurinko ei ollut vielä haihduttanut yön aikana syntynyttä kosteutta. Aamukaste oli muodostanut hämähäkin verkkoon hienot helminauhat.

Kastetta hämähäkinseitillä

Kanadanhanhia ja vihervarpunen

Kanadanhanhi (Branta canadensis)

Vuosi on kääntymässä vääjäämättä syksyyn ja hyönteisiä ei ole enää yhtä paljon kuvattavaksi kuin kesän aurinkoisina päivinä. Pitää siis yrittää löytää muuta kuvattavaa.

Lintujen kuvaaminen tuntuu jotenkin luonnolliselta jatkumolta hyönteisten kuvaamisen jälkeen. Kaikki linnut eivät lähde talvea pakoon, joten niitä löytyy kuvattavaksi läpi koko vuoden. Lintukuvauksessa pitäisi löytyä objektiivi, jolla on ulottuvuutta vähintää 400 mm verran. Varovaisella lähestymisellä ja kärsivällisyydellä joitakin lintuja pääsee kyllä kuvaamaan omistamallani SEL 55-210mm objektiivillakin. Viereisiä kuvia on kyllä kropattu aika tavalla, mutta valo oli sen verran hyvä, että kuvat kestivät sen.

Vihervarpunen (Carduelis spinus)

Lintujen tuntemukseni ei ole vielä tässä vaiheessa kovin hyvä, mutta lintukirjoja selattuani olin päätymässä, että alemmassa kuvassa on vihervarpunen siipien väritykestä päätellen

Auringonkukka

Auringonkukka (Helianthus annuus)

Porin kaupunki oli istuttanut muutamalle pellolle auringonkukkia, jotka kukkivat syyskuussa. Esimerkiksi Vähärauman ja Toejoen koulujen läheisillä pelloilla oli tälläinen auringonkukkapelto. Kuka tahansa saattoi käydä sieltä hakemassa kukkia omaksi ja muiden iloksi. Poikani oli käynyt päiväkodista retkellä pellolla ja tuliaisena oli tämä kaunis kukka. Kuvasin sen Raynoxin lähilinssillä ja SEL 50mm 1.8 f objektiivilla. Laitoin kameran pienelle kokoontaitettavalle jalustalle, jolloin pystyin pidentämään valotusaikaa. Asetin kukan ikkunan viereen, jotta saisin käyttöön ikkunasta tulevan luonnonvalon.

Suruvaippa

Suruvaippa (Nymphalis antiopa)

Sain napatuksi yhden lisää päiväperhosten kuvakokoelmaan. Tämä suruvaippa lenteli samalla aluelle, jossa olen kuvannut jo mm. neidonkorentoja, loistokultasiiven ja nokkosperhosia.

Tämän suruvaipan (Nymphalis antiopa) siivet näyttävät myös hieman kärsineiltä ja kuluneilta. Se on siis lennellyt jo jonkin aikaa.

Samalla kuvausreissulla näin veden pinnan väreilevän erikoisesti. Käärme ui pitkin lammen pintaa, mutta se oli päässyt jo sen verran pitkälle, että en ehtinyt saamaan siitä kunnon kuvaa. Viikinäisten lammet ovat muuttolintujen reitin varrella. Monena päivänä kanadanhanhiparvet jäivätä lepäämään lammelle ennen kuin jatkoivat matkaansa kohti talvehtimisalueitaan.

Kanadanhanhet lepäämässä (Branta canadensis)

Viikinäisten uusi silta

Viikinäisten lampia yhdistävän
kanavan ylittävä silta

Kesän aikana Porin kaupunki oli hiljalleen rakentanut ulkoilureittiä, joka johti kahden lammen välisen kaistaleen poikki. Ensin tehtiin pitkospuut ja kapea silta. Viimeinen hieman leveämpi vesikaistale, joka erotti nämä kaksi lampea toisistaan, ylitettiin komealla sillalla. Tämä oli todella hieno juttu kaupungilta, mikä paransi merkittävästi lampien käyttöä ulkoilutarkoituksiin.

Kääpiä koivun rungolla

Lampien ympärillä on runsaasti niin majavien kaatamia puita ja niiden kantoja. Kantoihin ja kaatuneisiin puihin alkaa pian kasvaa kääpiä.

Pihlaja (Sorbus aucuparia)

Syksyn pihlajanmarjasadosta näyttää tulevan runsas. Niistä on runsaasti iloa marjoja syöville linnuille kuten tilhille.

Kukkakärpänen lennossa

Parvikukkakärpänen (Episyrphus balteatus)

Kukkakärpäset ovat taitavia lentäjiä. Ne saattavat pysyä ilmassa hetken paikallaan ja sen jälkeen pyrähtää nopeasti toiseen paikkaan. Halusin kokeilla saanko otetuksi kuvan kukkakärpäsestä sen ollessa lennossa. Laitoin kameran nopean sarjakuvauksen päälle ja jäin sopivaan paikkaan odottamaan kukkakärpästen lennähtämistä kukkaan.

Monen yrityksen ja sumean kuvan jälkeen sain muutaman ihan kelvollisen ruudun. Käsivaralta kuvattuna ei tässäkään mihinkään 100 % terävyyteen päästä, mutta itse olin muutamiin onnistumisiin tyytyväinen. Pidin myös siitä, että siipiin jäi sopivasti liikettä. Toinen kukkakärpänen keltaisessa kukassa, johon tämäkin kärpänen oli matkalla on myös hauska yksityiskohta.

Neitoperhonen (Inachis io)

Samana päivänä näin myös kesän ensimmäiset neitoperhoset (Inachis io). Näiden kuvaamisen teki haasteelliseksi se, että minun piti melkein mennä veteen asti, koska perhoset kävivät kukissa, jotka kasvoivat aivan vesirajassa.

Sirokeijukorento (Lestes sponsa)

Sirokeijukorento on juuri tarttunut naarasta takaosan pihtimäisillä ulokkeilla niskasta kiinni, joka on merkkinä parittelun aloittamisesta. Tämä korentopari oli tarttuneena juuri sopivan kokoiseen korteen, että sain alemman kuvan mukaisen kuvan aikaiseksi. Korentojen isot pallomaiset silmät näkyvät juuri korren molemmin puolin.

Aitoristihämähäkki (Araneus diadematus)

Kuva ei tee oikein oikeutta tälle hämähäkille sille se oli kokonsa puolesta suurimpia, joita itse olen koskaan nähnyt. En ehtinyt saamaan siitä montaa kuvaa, kun se kipitti salamannopeasti pitkin verkkoa havupuun oksiston suojaan.

Sukukypsä elokorento

Elokorento, koiras (Sympetrum flaveolum)

Kun elokorentokoiras (Sympetrum flaveolum) saavuttaa sukukypsyyden se muuttuu pääväritykseltään punaiseksi.  Lampien välisellä kaistaleella on pitkospuut ja pieni puinen silta. Tällä lyhyellä matkalla oli lukuisia elokorentoja pienin välimatkoin. Ne puolustivat kiivaasti omia reviirejään muilta koirailta. Ne nousivat ripeästi ilmaan, kun toinen korento tuli lähelle sen aluetta ja käydyn ilmataistelun jälkeen korento palasi omalle vartiopaikalleen.

Tätä kuvaa ottaessani makasin pitkin pituuttani kapealla puisella sillalla ja kuvasin tätä korentoa käyttäen erilaisia aukkoasetuksia. Otin tämän asetuksilla: f/20, ISO 250, 1/80 s. Suljinaika oli aika pitkä, mutta sain aikaiseksi suhteellisen hyvän kuvan käsivaralta, koska sain tuettua kyynärpääni puista siltaa vasten.

Kimalaiskuoriainen

Kimalaiskuoriaisen (Trichius fasciatus)

Poikani teki hienon löydön havaitessaan tämän kimalaiskuoriaisen (Trichius fasciatus). Päivä oli tuulinen ja se teki kuvaamisen hankalaksi. En ehtinyt saamaan tästä kovakuoriaisesta kuin muutaman otoksen ennen kuin se levitti siipensä ja lensi tiehensä.

Paistekärpänen (Helophilus pendulus)

Tämä paistekärpänen (Helophilus pendulus) oli myös lennähtänyt syömään mettä koiranputken kukinnoista (Anthriscus sylvestris).

Mantukimalainen (Bombus lucorum)

Kimalaiset ovat kuvauksen kannalta vaikeita kohteita sen vuoksi, että ne eivät pysy paikallaan kuin pienen hetken kerrallaan. Ne vaihtavat asentoa ja kukkaa jatkuvasti ja lisäksi ne eivät halua tulla häirityiksi vaan lentävät yleensä tiehensä, jos niitä tulee liian lähelle.

Käytin tässä hyödyksi kameran nopeaa sarjakuvausta, joten mahdollisuudet edes yhden terävän otoksen saamiseksi paranivat.

Niittyheinäsirkka (Omocestus viridulus)

Hepokattien lisäksi pitkässä heinikossa on myös heinäsirkkoja. Heinäsirkan erottaa ylenssä hepokatista siitä, että hepokatin tuntosarvet ovat pitkät, kun taas heinäsirkalla ne ovat lyhyemmät.

Heinäsirkkojen suojaväri on äärimmäisen hyvä ja häirittynä ne lopettavat hetkeksi konserttinsa ja pysyvät hiljaa paikallaan, joten niiden löytäminen on hankalaa. Yleensä ne paljastuvat vasta, kun ne joutuvat hypähtämään turvaan aivan viime hetkellä.

Lumpeenkukka

Valkolumme (Nymphaea alba)

Päivä oli ollut sateinen ja pilvinen. Sateen tauottua lähdettiin perheen kanssa pienelle kävelylle. Itselläni oli tarkoituksena saada muutama kuva otettua lammella kasvavista lumpeenkukista.

Heikosta valosta johtuen herkkyys kasvoi aika suureksi ISO 640, mikä näkyi rakeisuutena kuvassa. Lisäksi Sonyn SEL 55-210mm ei ole terävyydessään 50mm kiinteän objektiivin veroinen.

Peltoetana (Deroceras agreste)

Poikani löysi sorapolulta tämän hitaasti etenevän peltoetanan (Deroceras agreste). Etenan hengitysaukko näkyy selvästi sen ruumiin sivuosassa. 

Pensashanhikki (Dasiphora fruticosa)

Otin kuvan tästä puutarhassa olevasta pensashanhikin (Dasiphora fruticosa) kukasta koska pidän kuvista, joissa kukan terälehdillä on sateen jälkeisiä vesipisaroita. Lisäksi pieni kärpänen oli sopivasti jäänyt puhdistamaan eturaajojaan kukan terälehdelle.