Telkkäpesue

Kyhmyjoutsenen poikaset eivät ole vielä kuoriuneet, mutta telkällä sen sijaan oli jo neljä untuvaista poikasta, jotka tiiviisti seurasivat emonsa jokaista liikettä. Toivon mukaan lokit tai muut petolinnut jättävät nämä hellyyttävät poikaset rauhaan.

Telkkä ja neljä poikasta Viikinäisten lammilla

Myös Viikinäisissä oli runsaasti hyttysiä, jotka olivat erittäin ärhäköitä. En pystynyt olemaan juurikaan paikoillani, muuten jouduin hyttysparven saaliiksi. Päälläni oli pitkähiainen t-paita, mutta kangas oli sen verran ohut, että ne pistivät myös kankaan läpi.

Kulkiessani Suntinojan ja pellon välisellä kapealla kaistaleella tein mukavan havainnon itselleni uudesta perhoslajista ainakin tällä alueella sillä ohdakeperhonen lepäili heinikossa. En saanut perhosesta yhtään kuvaa, jossa sillä olisi ollut siivet avoinna koska se sulki ne välittömästi sen jälkeen, kun se oli lennähtänyt paikasta toiseen. Siipien nurjalta puolelta näkyvien kuvioiden perusteella tein päätelmän, että kyseessä olisi ohdakeperhonen. Nämä perhoset vaeltavat Suomeen etelästä, joten ne eivät pysty talvehtimaan Suomen kovassa talvessa.

Ohdakeperhonen (Vanessa cardui)

Keväistä kukkaloistoa

Kevät antoi odotuttaa itseään pitkään, mutta kun se sitten tuli se tuli niin rytinällä, että se meni ohi ennen kuin huomasikaan. Hyönteisiä ei ole mielestäni ollut niin paljon liikenteessä kuin vuodenaikaan nähden voisi olettaa. Perhosista olen nähnyt jo lanttuperhosen, nokkosperhosen, sinisiiven ja sitruunaperhosen. Kukkakärpäsiä ei mielestäni ole vielä ollut liikkeellä.

Jo viime keväänä aikomukseni oli ottaa kuva, jossa leskenlehdet kukkivat kauniisti koko niityn alalla. Työmatkalla auton ikkunasta katsoessani näin, että nyt olisi aika tuon kuvan ottamiseen ennen kuin kukinta menee ohi. Alla on otettu kuva 50 mm objektiivilla, joten kovin isoa alaa ei kuvassa saanut näytetyksi. Omaa silmääni miellyttää sinisen ja keltaisen tuoma kontrasti.

Leskenlehdet kukassa Suntinojan viereisellä puistoalueella

Myös pihan omenapuut, kirsikkapuut ja päärynäpuut kukkivat. Toivottavasti pölyttäjiä on ollut sen verran liikkeellä, että syksyllä voidaan nauttia hyvästä marja- ja hedelmäsadosta.

Kääpiöomenapuu huvitus kukkii

Kätevä kirjuri

Viikinäisten lampia kiertävä kävelypolku on saatu jo sen verran hyvään kuntoon, että sain houkutelluksi koko perheen mukaan pienelle lenkille. Ilmakin oli sopivan lämmin eivätkä hyttysetkään ole vielä riesana. Tytär sai tehtäväkseen pitää kirjaa tehdyistä havainnoista. Poikani on enemmän kiinnostunut hyönteisistä ja sanoi jopa vihaavansa lintuja, koska ne syövät juuri hyönteisiä.

Kauan ei jaksettu olla paikallaan, mikä teki lintujen laskennan haasteelliseksi. Lammella oli nimittäin yli 50 pikkulokin kolonna, joka luultavasti noppaili hyönteisiä lammen pinnasta. Samalla asialla ovat viime päivinä olleet myös haarapääskyt. Aloittelija kun näissä tunnistushommissa olen, merkitsin linnut aluksi naurulokeiksi, mutta myöhemmin parempi tarkastelu ja lintukirjan tunnistustiedot osoittivat lintujen olevan pikkulokkeja. Pään väri on musta ja mustan hattu peittää koko pään alueen - siinä selkeät erot naurulokkiin verrattuna.

Pikkulokki (Larus minutus)

Lampien ylittävän sillan jälkeen kohtasimme monta lintulajia. Alla oleva sepelkyyhky lennähti aivan vierestämme ja meni kauemmas haavan oksalle tarkkailemaan meluavaa joukkoamme. Sen jälkeen näimme haukan, jota varis tiukasti ahdisti. Haukka oli kooltaan pienempi kuin varis, joten se oli mahdollisesti esim. tuuli- tai ampuhaukka. Väritykseltään lintu oli ruskea. Tilanne tuli eteemme kuitenkin niin yllättäen, että kuvaan en ehtinyt saamaan, koska olallani oli kaukoputki kolmijalkoineen kannossa. Lisäksi kuulimme miten lähistöllä satakieli lauloi taidokasta laulantaansa.

Sepelkyyhky (Columba palumbus)

Kyhmyjoutsennaaras makaa pesässä hautomassa. Toivottavasti pesintä onnistuu sillä lampia kiertää paljon ihmisiä, joten aivan rauhallisimmasta päästä pesäpaikka ei ole, mutta kyhmyjoutsen taitaa olla sen verran jo tottunut ihmisen läheisyyteen ettei se pienistä säikähdä.

Hautovan naaraan puoliso käy usein toisella lammella ruokailemassa ja palaa silloin tällöin tapaamaan hautovaa puolisoaan.

Lampien välisellä kapealla maakaistaleella on monena päivänä alueella liikkuessani kuulunut pajusirkun laulantaa. Se on kuitenkin onnistunut piilottelemaan kameralta, enkä ole saanut siitä kuvaa otetuksi. Pajusirkku kävi jotakin etsimässä kukkivien pajujen silmuista ja sen musta pää oli aivan siitepölyn tahrima. Tätä lähempää en päässyt kuvaa ottamaan. Ravinnon etsimisen välillä koiras luikautti ilmoille koruttoman laulunsa.

Pajusirkku (Emberiza schoeniclus)

Kotipihan hemppo

Jo monena aamuna ennen töihin lähtöä olen saanut katsella olohuoneen ikkunasta hemppoa, joka viihtyy koristepajun latvassa tai sitten se laulaa päärynäpuun oksalla. Otin linnusta aina tilaisuuden tullen kuvia, jotta pystyisin tekemään oikean lajimäärityksen. En löytänyt mitään muuta lintua, joka olisi osunut linnut tuntomerkkien kanssa yksiin kuin hempon. Kekomainen nokka, harmahtava pää ja punertava rinta viittasivat selkeästi hemppoon. Sen sijaan linnulta puuttui selkeä punainen väri päälaelta, mikä on tyypillistä hemppokoiraalle. Hemppo se nyt ainakin minulle on kunnes joku muu sen minulle muuksi todistaa. Alla olevan kuvan pohjalta voi sitten tehdä arvioita.

Hemppokoiras (Carduelis cannabina)

Lisäksi sain muistikortille tallentumaan saman lajin naaraspuolisen edustajan, joka täsmäsi hyvin lintukirjojen tunnisteisiin. Molemmilta linnuilta löytyy myös vaalea laikku poskelta. Hemppo voi pesiä myös puutarhoissa, joten ei ole mitenkään tavatonta, että lintu löytyykin meidän kotipuutarhastamme.

Hempponaaras (Carduelis cannabina)

Tunnusta väriä

Poristahan löytyy tällä hetkellä Suomen paras jääkiekkojoukkue. Viikinäisten lammella asustelee siivekkäitä, jotka tunnustavat sopivasti väriä. Nokikanan otsassa on valkoinen alue ja lintu on muuten väritykseltään musta. Värimaailman täydentää punainen silmä. Selvä ässäkannattaja siis.

Nokikana (Fulica atra)

Lampien maastossa kiikareiden ja kameran kanssa liikkuva kerää uteliaita katseita ja saa ihmiset kyselemään.  Itseäni luonnehtisin lintujentarkkailun saralla vasta harrastelijaksi en edes harrastajaksi. Onneksi oman lähilammen linnut ovat tulleet jo sen verran tutuiksi, että pystyy vastaamaan uteliaiden kysymyksiin lintulajeista. Kevään eteneminen tuo alueelle koko ajan uusia lintulajeja. Nyt saapuneiden joukossa alkaa olemaan jo hyönteissyöjiäkin esimerkkinä mainittakoon kivitasku ja haarapääsky.