Talvi hiipii hiljalleen myös omille kotikulmilleni. Lauantaiaamun lenkki lähilampien ympäristössä osoitti, että yön aikana ollut pakkanen oli muodostanut osaa lammen pinnasta peittävän jääpeitteen. Viimeisen kyhmyjoutsenen poikasen kohtalo jäi askarruttamaan. Lammen pinnassa olleet jäljet näyttivät siltä kuin lintu olisi yrittänyt liikkua heikolla jäällä ja ohut jääkerros olisi osittain pettänyt sen painon alla.
 |
| Joutsen kävellyt jään päällä |
 |
| Tässä kohtaa lintu on vielä pystynyt murtamaan jään pinnan uimalla |
 |
| Tässä se on joutunut jo nousemaan jäälle ja muutamssa kohtaa jää on pettänyt |
 |
| Lammen yksi reuna on enää ilman jääkantta |
Itse lintua ei lammella enää näkynyt. Sen sijaan ollessani kuvaamassa lintuja pelästytti lenkkeilijän koira alueella liikkuneen ketun, jokä säntäsi pakoon minkä jaloistaan pääsi ja ehdin nähdä siitä vilauksen, kun se juoksi itsestäni noin kymmenen metrin päästä ohi ojan toiselta puolelta. Varmaankin kettukin oli havainnut linnun ahdingon jäiden saartamana ja kettu viekkaana odotteli vain sopivaa tilaisuutta josko lintu olisi jäätynyt kiinni jäähän.
Vielä mennään kohti pimeämpiä aikoja ja välillä tuntuu vaikealta erottaa enää päivää ja yötä toisistaan, kun auringon jo noustessa kuu vielä paistaa iloisesti auringon valaisemalla taivaalla.
 |
| Kuun kuvajainen lammen pinnalla |
Mukavinta antia lenkilläni tarjosivat urpiaisten parvi, joiden ruokailua pääsin seuraamaan ihan aitiopaikalta. Kun malttoi odottaa rauhallisesti paikallaan, parvi tuli aivan lähelle kuvaajaa. Sain linnuista otetuksi muutamia lähiotoksia kunnes koiran ulkoiluttaja säikytti parven tiehensä.
 |
| Urpiaisparvi syömässä siemeniä |
