Joutsenperhe

Joutsenen poikaset seurailevat jo terhakkaasti emolintuja ja syövät vihreitä kasveja emojen vahtiessa vierestä. Hyvällä onnella kaikki neljä poikasta seuraavat vanhempiaan muuttomatkalle. Ihmisten läheisyys saattaa karkottaa suuremmat petolinnut pois apajilta. Poikaset taitavat olla jo liian isoja myös lokkien saaliiksi.

Kyhmyjoutsenperhe

Makroobjektiivin puuttuessa otin eteen tulevistä hyönteisistä kuvia 100-400 objektiivilla. Objektiivi on omiaan juuri arkojen sudenkorentojen ja perhosten kuvaamiseen. Sain otettua kuvan tästä hopeatäplälajista, mutta tarkempi lajimääritys olikin sitten hankalampi sillä muutamat hopeatäplälajit ovat niin toistensa kaltaiset, että ilman kuvaa esimerkiksi siipien alapuolesta itselleni tunnistus on liki mahdotonta. Mielestäni parhaiten tuntomerkit sopivat ketohopeatäplään ja orvokkihopeatäplään.

Hopeatäplä

Kesä on kiireistä aikaa myös suurille sudenkorennoille kun jälkikasvu pitää saada alulle ja sen jälkeen uusi sukupolvi pitää munia lampeen. Sain kuvan tästä vaskikorennosta, kun se jäi hetkeksi lepäilemaan rantapuskaan. Euroopan hyönteisoppaan mukaan tämä korentolaji liikkuu vilkkaasti lampien ja järvien yllä ja lepäilee harvoin. Onni oli siis suosiollinen kuvaajalle, kun sain kuvan otetuksi korennon vetäessä henkeä.

Vaskikorento (Aenea cordulia)

Paluumatkalla oli pakko räpsäistä kuva tästä yksinäisestä rantasipistä, joka huuteli kannon nokassa. Liekö huudellut yksinäisyyttään ja kutsunut kavereitaan. Suomen ja Euroopan lintuoppaan mukaan rantasipi on ainoa kahlaaja, joka viihtyy myös pienten ja karujen metsäjärvien rannoilla. Tämä lintu ei siis ole kovin tarkka elinpaikastaan kunhan vettä on lähistöllä.

Rantasipi (Actitis hypoleucos)

Puutarhan väriloistoa

Kevään lämpoiset säät edesauttoivat myös puutarhan normaalia aikaisempaa kukintaa. Normaalisti pihamme pionit kukkivat yleensä heinäkuun ensimmäisellä viikolla, mutta tänä vuonna kukinta käynnistyi jo kesäkuun lopulla. Otin muutamia lähikuvia kauniisti avoinna olevista kukinnoista. Pionin kukinta on kaunis mutta lyhytikäinen.








































Tässä vielä muutama kuva ilman Raynoxin lähilinssiä.

Isä, isä, hae kamera!

Tarkkasilmäinen 6-vuotias poikani löysi pihavaraston ulkolaudoitukselta aitoristihämähäkin, joka piilotteli ensin keskilistan alla, mutta tuli sitten sieltä myös esiin. Poikani huusi: "Isä, hae kamera ja tule kuvaamaan." Kameran hakemisen jälkeen sain yhden kuvan napatuksi ennen kuin hämähäkki palasi hämärään piilopaikkaansa. Pihavaraston etelän puoleinen seinä tarjosi hyvän valaistuksen, joten hämähäkistä tuli hienosti esiin kaikki yksityiskohdat.

Aitoristihämähäkki ulkovaraston seinäpaneelilla

Perheonnea Viikinäisissä

Lintujen pesintä lammella etenee. Ilokseni huomasin, että myös silkkiuikkupari oli saanut jälkikasvua. En tiedä kuinka monta munaa lintu on alun perin muninut, mutta ainoastaan yksi pieni mustaraidallinen poikanen seurasi tiukasti emonsa kintereillä. Välillä poikanen kiipesi emonsa selkään.

Silkkiuikku poikasensa kanssa

Myös sinisorsaemo näytti jälkikasvulleen paikkoja, joista löytyy jotakin suuhun pantavaa. Kaiken kaikkiaan laskin poikasia olevan yhteensä kuusi.

Sinisorsaemo poikasineen suuntaa kohti ruokapaikkaa

Maaviikin pelloille ovat oraat jo nousseet pintaan ja näiden oraiden seassa liikkui myös rantasipejä etsimässä mullasta syötävää. Lintu ääntelehti välillä kovaäänisesti äänellä, joka tuo ainakin minulle mieleen herätyskellon pirinän. Muista pelloilla ruokaa etsiviä lintuja lokkien lisäksi olivat meriharakat ja kuovit.

Rantasipi etsii syötävää oraspellolta

Kevään ötökkäavaus

Raja-aidan marja-aronia kukkii ja sen myötä aidassa pörrää myös runsaasti hyönteisiä. On taas aika ruuvata Raynox 250 -lähilinssi 50 mm objektiivin nokkaan ja lähteä jahtiin. 6-vuotias poikani on innokas hyönteistentutkija ja hänen silmänsä ovat juuri sopivalla korkeudella havaitsemaan pensasaidassa liikkuvat ötökät. Kävelimme yhdessä aidan vierustaa edestakas ja saatiinhan sitä ihan hyvä saalis. Mukana myös muutama laji, joista ei ole kuvaa vielä saatukaan.

Ensimmäinen mielenkiintoinen havainto oli kuparikuoriainen (Potosia cuprea), joka on kuitenkin sekoitettavissa myös lähes samannäköiseen kultakuoriaiseen. Nytkään en pysty sanomaan aivan 100 % varmuudella oliko tässäkin kyseessä kulta- vai kuparikuoriainen. Internetissä olevien vastaavien kuvien perusteella kallistuin kuitenkin kuparikuoriaisen kannalle.

 

Kuparikuoriainen (Potosia cuprea)

Poikani löysi kaksi kukkakärpästä kiinnittyneinä toisiinsa. Poikani totesi vähän aikaa kukkakärpäsiä katsottuaan: "Ne taitavat paritella." Oikeassahan poikani tässä asiassa oli niin kuin monessa muussakin luontoon liittyvässä kysymyksessä.

Paistekärpäset parittelemassa

Olimme jo pojan kanssa aikaisemmin löytäneet pensaspisarpirkon (Calvia quatuordecimguttata), mutta se putosi maahan emmekä saaneet siitä sillä kertaa kuvaa. Nyt kuitenkin onnisti ja saimme tästä vilkkaasti liikkuvasta pirkosta kuvan. Hyönteisen latinankielinen nimi on ainakin sellainen sanahirviö, että ihan helposti ei taida tuo jäädä mieleen.

Pensaspisarpirkko (Calvia quatoordecimguttata)

Alla oli myös itselläni kevään ensimmäinen ludehavainto ja mukavasti se sattui olemaan lehvälude, joka ainakin omasta mielestäni on erittäin kauniin värinen lude.

Lehvälude (Elasmostehus interstinctus)