Pihan linnut ja pöntöt - eloa pihapiiriin

Vierailen usein kirjastossa, kun lainaan lapsille lukemista. Samalla sattuu löytymään myös itseä kiinnostavia niteitä. Viimeisin käteeni tarttunut kirja oli Juha Laaksosen Pihan linnut ja pöntöt - eloa pihapiiriin. Kirja kertoo pöntöissä ja muissa ihmisten rakentamissa asumuksissa viihtyvistä lintulajeista. Erityisesti se kertoo vinkkejä kokeneiden pöntöttäjien toimesta, mitä erityispiirteitä kunkin lintulajin kohdalla on.

Juha Laaksosen Pihan linnut ja pöntöt

Opin esimerkiksi sen, että pikkuvarpusen pönttöä ei kannata tyhjentää syksyllä, jos pöntössä ei ole kuolleita linnunpoikasia. Tiesin, että toisessa keväällä asentamassani pöntössä pesi pikkuvarpunen. Kävin katsastamassa kummankin pöntön ja toinen oli tosiaan ollut asuttuna, mutta toisessa ei oltu pesitty. Jätin asutun pesän tyhjentämättä, jotta pikkuvarpunen pesisi samassa pöntössä myös seuraavana keväänä. Pikkuvarpunen käyttää pesää myös talvella. Pikkuvarpuset tekevät pesänsä heinistä, jonka ne sitten vuoraavat höyhenillä ja untivilla. Pallomaisen pesän keskellä on lentoaukko.

Pikkuvarpusen pesä

Kirja innoitti tekemään useampia pönttöjä eri lajeille. Sain apua pöntönrakennuksessa myös jälkikasvulta. Varsinkin poika oli varsin innokas naulaamaan vaikka iso vasara painavalta tuntuikin. Ensimmäinen rakentamani pönttö oli västäräkkiä varten suunniteltu pönttö. Pönttö muodostui kahdesta eri osasta. Toiseen osaan porattiin lentoaukko ja sen jälkeen ns. eteisen ja varsinaisen pesän väliin tehtiin koroke. Kirjan mallista poiketen tein pöntön katosta vinon ja etuseinästä ylöspäin avautuvan alaspäin avautuvan sijaan.

Pesän osia erottava välilevy estää ilmeisesti näkyvyyden suoraan pesään lentoaukosta 

Kirjassa mainittiin, että västäräkkiä ei ole saatu pesimään puussa olevaan pönttöön, joten pönttö kannatti sijoittaa seinään

Koska viikonvaihteen ilmat eivät paljon innostaneet harrastamaan ulkoliikuntaa tai linturetkeilyä, päädyin tehtailemaan lisää lintupönttöjä kotoa löytyvistä puu- ja vaneripaloista. Sain aikaiseksi kaiken kaikkiaan 5 pönttöä. Kaksi olivat perinteisempiä pönttöjä, joihin porasin 31 mm aukon ja sisämitat tein siten, että pöntössä voisi pesiä tali- ja sinitiainen sekä kirjosieppo. Kaksi pöntöistä soveltuisi sekä puukiipijöille että tiaisille. Tein kolmiomallisen sijaan neliömallisen pöntön, jotta muukin kuin puukiipijä voisi pöntössä pesiä. Puukiipijän pöntössä reijät porataan pöntön seinän reunaan molemmille puolille pönttöä. Naapurin ulkovaraston harjatiilen raossa on pesinyt västäräkin lisäksi myös kivitasku viime kesänä. Sen vuoksi päätin kirjan ohjeen mukaan tehdä myös kivitaskulle suunnitellun pöntön.

Tässä kaikki pöntöt näytillä

Puukiipijälle suunniteltu laatikkomainen pönttö, jossa voi asustaa myös tiaiset

Perinteisemmän mallinen pönttö, jossa edestä avattava etuseinä puhdistusta varten

Kivitaskun pönttö

Pönttö "naamioituna" etupihan istutusten joukkoon

Ruokintalaitteen toimivuudesta

Uusi ruokintateline tuntuu houkuttelevan lintuja pihapiiriin varsin tehokkaasti. Lintulajeja on nähty telineen läheisyydessä kymmenen. Talven kuluessa luulen määrän vain lisääntyvän. Eri lajit käyttäytyvät myös hieman toisistaan poikkeavalla tavalla. Ura, jossa siemenet ovat, on sen verran leveä, että pikkulintu mahtuu siihen väliin. Viherpeippo, pikkuvarpunen ja varpunen tuntuvat pitävän siitä. Ne menevät rakoon ja syövät siemeniä kaikessa rauhassa. Ainoa huolen aiheeni tässä on hygienia eli on vaarana, että lintu ulostaa ruokansa päälle. Toistaiseksi en ole nähnyt linnun ulosteita ruoan joukossa. Jos ongelmaa alkaa esiintymään niin silloin pitää harkita uran kaventamista.

Pikkuvarpuset rinnakkain ruokailun lomassa

Nuori viherpeippo

Koiras- ja naarasvarpunen

Peippokoirasta en ole nähnyt kertaakaan itse ruokintalaitteella. Peippo tuntuu etsivän ravintonsa mieluummin maasta. Lintuja käy sen verran runsaasti telineellä, että muutamia siemeniä väistämättä putoaa myös maahan. Toinen maata kuoputtava laji on fasaani, joka etsii maasta siemeniä. Näytti linnulle maistuvan myös maahan pudonnut omenakin.

Peippokoiras ruokailee mieluiten maassa

Fasaanikoiras, jonka kauluksen höyhenet jo selvästi haalistuneita

Selvästi runsalukuisin lintulaji on talitiainen. Myös sinitiaiset käyvät ahkerasti lintulaudalla. Tali- ja sinitiainen ottavat yleensä siemenen suuhunsa ja siirtyvät sitten läheisen pensaan tai puun oksalle naputtelemaan siementä, jotta saavat varsinaisen siemenen erotettua kuoresta.

Talitiainen on runsaslukuisin lintulaudan vieraista

 

Varpunen taitaa sanoa: "Hei kaverit siellä ylhäällä, pudottakaa jotakin tänne alaskin!"

Viherpeippokoiraan juhlapuku on jo selvästi haalistunut

Tulipa huudahdettua oikein ääneen:"Täällä on järripeippo." Jo muutaman päivän ruokintalaitteella on viihtynyt järripeippokoiras, jonka arvelisin olevan ensimmäisen vuoden koiras. Lintu käy välillä sekä itse ruokintalaitteella tai sitten etsii ruokansa maasta. Tästä lajista olen erityisen iloinen, koska tätä lajia tulee harvoin muutenkaan nähtyä. Nyt sitä pääsee katsomaan ihan aitiopaikalta.

Yllä olevasta kuvasta näkyy myös viimeisin "tuunaus", jonka tein lintulautaan. Olen huomannut, että yksittäinen harakka on myös vieraillut lintulaudalla. Se ahmii suunsa täyteen siemeniä ja lähtee sitten matkoihinsa. Päädyin rakentamaan lipan koska huomasin, että harakka käyttäytyi agressiivisesti muita lintuja kohtaan. Se lennähti ruokintalaitteen katolle ja pudottautui sieltä urassa ruokailleen viherpeipon niskaan niin, että höyhenet vain pöllähtivät. Parivaljakko lensi vierekkäin tiehensä ja se miten siitä lopulta kävi jäi arvoitukseksi. Toivon mukaan lippa estää lintua mahtumasta enää ruokailemaan lintulaudalla. Lisäksi se suojaa pienempiä lintuja ylhäältä tuleviltä hyökkäyksiltä. Lippaa voi joutua ehkä hieman pidentämään. Lipan toimivuutta ei ole vielä päässyt näkemään.