Pihabongaus 2013

Osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa Bird Life:n järjestämään pihabongaukseen. Aamupäivällä olin jo tehnyt  pienen linturetken Meri-Porin suunnassa ja aika pihabongaukseen osallistumiseen meni tosi tiukille, kun iltapäivälle on suunniteltu muuta ohjelmaa. Illalla suorituksen tekeminen olisi jo ollut mahdotonta, koska aurinko laskisi jo klo 16.00 jälkeen

Asettauduin terassille puutarhatuoliin istumaan "aseinani" kiikarit, kynä ja muistikirja. Jalkojani alkoi jo hieman paleltaa paikallaan istumisesta. Kaukana kuului linnun lauluääni, mutta muuten ensimmäiset 15 minuuttia olivat varsin hiljaisia - kirjaan ei tullut yhtään merkintää. Pienoinen epätoivo alkoi jo vallata alaa, kun pelkäsin merkitseväni ensimmäisestä pihabongauksesta tulokseksi pyöreän nollan. Taivaalta kuului variksen tuttu raakunta ja mustavalkoinen siivekäs suuntasi kulkunsa takarajan takaiseen lähimetsikköön. Ensimmäinen merkintä muistikirjaan. Pikkuhiljaa merkintöjä alkoi kertymään, joista pidin tukkimiehen kirjanpitoa muistikirjaani. Kaksi tali- ja sinitiaistakin kävivät ruokintalaitteelta nappaamassa siemenet aivan kuin olisivat tulleet pyynnöstä paikalle. Paras kerralla laskettu lajin lukumäärä oli 23 räkättirastaan parvi, joka oli lentänyt kolmeen korkeaan koivuun. Kuusi havaittua lajia ei lukumääränä päätä huimaa, mutta hyvä suoritus ensimmäiseksi kerraksi. Viikinäisten alue on vielä sen verran uusi, että puustoa ei ole vielä ehtinyt kasvaa riittävästi lintuja houkuttelemaan. Ensi vuonna voisin myös laajentaa talviruokinnan ateriavalikoimaan esimerkiksi talilla ja pähkinöillä. Pelkät auringonkukan siemenet eivät taida oikein siivekkäitä houkutella.

Kuusen latvassa seisonut varis (Corvus corone) joutunut pihabongauksen uhriksi

Lampien rakentaminen jatkuu

Sunnuntaina oli kelpo ulkoilukeli - aurinko paistaa ja kevyt pakkanen. Aamulla olin jo vieraillut lintutornilla, mutta vapaapäivästä ja auringosta oli pakko ottaa kaikki ilo irti. Vaikka kevääseen ollaan menossa ei talven selkä ole missään tapauksessa taittunut. Edellisen käyntini jälkeen lampien ympäristössä oli taas tapahtunut muutoksia. Lampia kiertävä kapea puusto on kaljun miehen sivutukka. Nyt sitäkin oli parturoitu kaatamalla puita entisestääkin harvasta puustosta. Näyttäisi siltä, että myös toisen lammen ympärille tehtäisiin lenkkipolku. Aikaisemmin toisen lammen kiertämiseksi oli pitänyt ylittää kaatuneita puunrunkoja ja muita esteitä.

Oma mieleni on hieman kaksijakoinen. Toisaalta harmittelen sen pienen saarekkeen menetystä, jossa kasvoi kesällä ohdaketta perhosten iloksi ja niitä kaadettuja puita, joihin linnut vielä viime kesänä tekivät pesiään. No ihminen levittäytyy yhä laajemmalle alueelle kaventaen muiden elollisten elintilaa.

Viikinäisten lampien puustoa kaadettu lenkkipolun tieltä

Lintuparven touhukkaat toimet ja äänet herättelivät minut vakavista aatoksistani. Kahdenkymmenen urpiaisen parvi oli ruokailemassa aivan lammen rannassa kasvavan koivun oksilla. Koivun oksat olivat paksun kuuran peittämiä ja lintujen hyppiessä oksalta toiselle kuurainen puu ravisteli lumia päältään. Uskaltauduin ottamaan muutaman askeleen lammen jäälle, koska uskoin sen olevan riittävän paksua kun näin lammella myös muita liikkujia - luistimien päällä kylläkin.

Urpiaiset koivun oksilla ruokailemassa

Kuhinaa pihapiirissä

Olen tässä muutaman kuukauden tarkkaillut lähialueiden lintuja ja tehnyt muutaman tyhjän reissun metsiin näkemättä ainoatakaan siivekästä. Vanhoilla sananlaskuilla on yleensä vinha perä, kuten "ei kannata mennä merta edemmäs kalaan". Sain kokea tämän, kun olin tekemässä etäpäivää kotitoimistolla ja kello oli juuri tullut 11.00. Sivusilmällä näin liikettä työhuoneeni ikkunasta näkyvässä koristepajussa - lintu oli viherpeippo. Samassa väliaidan koristemarja-aroniaan ilmestyi kuin tyhjästä joukko tilhiä. Maassa hyppelehti myös räkättirastaita, jotka hamusivat samoja marjoja. Kävin samalla kurkistamassa ikkunasta myös kaksi ruokintalaitetta ja niissä kävi myös kova kuhina. Tuntui kuin pihapiiri olisi yht'äkkiä täynnä lintuja. Tunnistin ainakin seuraavat lajit: tilhi, viherpeippo, keltasirkku, kottarainen, talitiainen, sinitiainen ja räkättirastas. Lisäksi takapihan rajan takana olevassa metsikössä oli lintuja koivun siemenien kimpussa. Olin tunnistavinani ne urpiaisiksi, mutta varmasti en pysty sitä sanomaan, koska kiikareiden suurennus ei riittänyt näkemään riittävän kauas. Linnut katosivat kuin taiottuina juuri ennen klo 12.00.

Kuva viherpeiposta (Carduelis chloris) otettuna ikkunan lasin läpi

Pihassa nähtyjen eläinten joukon täydensi myös pulskassa kunnossa ollut rusakko, joka oli lepäämässä ensin pihassa kasvavan koreanpihdan juurella, kunnes lähti jostakin pelästyneenä liikkeelle ja päätti sitten ottaa jalat alleen. Siinä meni kokonainen ruokatunti pihapiirin eläimiä tarkkaillessa ja ehdin juuri ja juuri syömään pikaisen keittolounaan ennen töiden jatkamista.

Rusakko (Lepus europaeus)