Päädyin toisen blogini Siiveniskuja kohdalla tekemään yhteenvedon kevään ja kesän tapahtumista linturetkiltäni. Samaan päädyin nyt myös Kuvia lähiluonnosta -blogini tapauksessa. Kirjoittamattomuus ei ole kuitenkaan tarkoittaanut sitä, että tapahtumia ei olisi ollut omassa lähiympäritössä. Todettakoon, että liikkumin lampien ympäristössä on jäänyt hieman vähemmälle kesän aikana.
 |
| Rusakko Viikinäisten keväisellä pellolla |
 |
| Sinitiainen kiikkuu Suntinojan ylle kaareutuvilla oksilla |
Pojan kanssa olemme tehneet omassa kotipihassa aika monta yöperhoslöytöä, joista osa on saatu tunnistettua ja osalle lajimääritys on jäänyt tekemättä. Ensimmäinen löytö kuuluu juuriperhosten heimoon. Kyse on humalaperhosesta (
Hepialus humuli), joka eroaa käytökseltään monista muista yöperhosista. Yleensä koiras etsii paritteluvalmiin naaraan, kun taas humalaperhosnaaras etsii itse kumppania. Löytämämme yksilö oli juuri naaras, jonka tunnistaa okrankeltaisista siivistä, jossa on punertavia kirjailuja.
 |
| Humalaperhonen, naaras |
Myöhemmin kesällä nurmikkoa leikatessani löysin vastaavan lajin koiraspuolisen edustajan. Sen siivet ovat valkoiset, mutta niiden reuna on punertava.
 |
| Humalaperhonen, koiras |
Terassillamme kasvaa humalapensas, jonka juurissa lajin toukat nimensä mukaisesti viihtyvät. Toisaalta löydöistä ei välttämättä kannata riemuita kovin äänekkäästi, koska lajin toukat tuhoavat kasvien juuristoa. Toinen varsin kookas löydettey yöperhoslaji oli isomorsiusyökkönen (
Noctua pronuba). Tämä yksilö on sen verran terhakka, että ei helposti suostunut kuvattavaksi. Tässäkin se on piiloutuneena terassin pienojen väliin.
Alla olevaa lajia en löytänyt kotoamme löytyvistä hyönteiskirjoista, mutta aikani netistä etsittyäni löysin Celypha siderana nimisen perhosen, jolle ei löytynyt suomen kielistä käännöstä.
Ulkorakennuksen seinään asensimme viime syksynä kolme lintupönttöä, joista yksi oli räätälöity västäräkkiä varten ja kaksi muuta oli tarkoitettu pikkuvarpusille. Pihan puoleiseen västäräkin pönttöön oli kyllä kuljetettu pesätarpeita jo syksyllä ja keväällä pikkuvarpuset kävivät ahkerasti pöntön sisälläkin, mutta pesintää ei pöntössä kuitenkaan ollut. Sen sijaan pyörätien puoleisiin kahteen pönttöön tuli kumpaankin pesijöitä. Molemmissa pesi pikkuvarpuspariskunta. Ensimmäisen pöntön poikue ulostautui pöntöstä ja kesällä.
 |
| Pikkuvarpuset kerjäävät emoiltaan ruokaa vielä pesältä lähdettyään |
Toisen pöntön poikaset jättivät pesän vasta kesän lopulla. Myös kaupungin puolelle asettamissani pesissä oli toisessa varma pesintä. Seurasin, miten talitiainen toi poikasilleen ruokaa säännöllisin väliajoin, mutta pesinnän lopputuloksesta en voi sanoa mitään varmaa.
 |
| Ruuhkaa pöntöllä |
Kun maan kosteus lisääntyi loppukesällä ilmestyivät pihapiiriin myös pikkuruiset sammakon poikaset. Kuvassa sammakko on poikani sormen päällä, joten varsin pienestä veijarista on siis kyse. Perennapenkissä majaili myös lajin suurempi edustaja ja näimme poikani kanssa sen muutaman kerran, mutta kuvaa ei tästä piilottelijasta saatu.
 |
| Pieni sammakko poikani sormella |
