Uikkujen soidintanssia

Valitettavasti laulujoutsenet eivät jääneet lammille pidemmäksi aikaa. Laulujoutsenpari vaikutti määrätietoiselta ajaessaan muut laulujoutsenet pois samalta lammelta, mutta tullessani kuvaamaan huomasin niiden poissaolon välittömästi. Kyhmyjoutsenpari näytti edelleen olevan paikalla, mutta kuinka kauan. Viime vuonna lammilla ollut joutsenpari oli lähtenyt myös ennen aikojaan eikä jäänyt pesimään. Lammet taitavat olla liian pienet ja rauhattomat pesintää ajatellen.

Mustakurkku-uikkujen määrä sen sijaan oli jopa viime kerrasta lisääntynyt. Satuin saapumaan rantaan juuri sopivasti, kun yksi uikku ui aivan läheltäni ohi. Valitettavasti terävin ja paras kuva meni pilalle kuvassa olleen korren takia. No ihan hyvä kuva tästäkin tuli.

Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus)

Sekä silkki- että mustakurkku-uikut esittivät soidintanssiaan. Silkkiuikuilla tähän rituaaliin kuului päiden heiluttamista, mikä sai uikun pitkät poskihöyhenet heilumaan.

Uutena viikinäisten lampien tulokkaina olivat kaksi tukkasotkaa. Yritin ottaa niistäkin muutaman kuvan, mutta niistä tuli valitettavasti julkaisukelvottomia.

Viikinäisten lampien valtiaat

Vihdoinkin kevät oli edennyt jo niin pitkälle, että lähilampien jäät olivat lähes kauttaaltaan sulaneet. Lampien sulamisen olivat havainneet myös vesilinnut. Edellisvuotiseen tapaan isommalla lammella uiskenteli majesteettisen näköinen kyhmyjoutsenpariskunta (Cygnus olor).

Kyhmyjoutsenpari ruokaili lammella

Mustia nokikanojakin oli neljä kappaletta. Myös yksi silkkiuikku oli löytänyt tiensä lammelle. Enemmistä asukkaista taisi kuitenkin olla telkkiä. Toiselle lammelle oli jo päivää aikaisemmin laskeutunut yksi laulujoutsenpariskunta ja se näytti edelleenkin viihtyvän samalla lammella.

Laulujoutsen (Cygnus cygnus) tekemässä uikkujen pesätarkastusta

Lisäksi erotin jo paljain silminkin, että lammelle oli saapunut myös muutama mustakurkku-uikku (Podicepts auritus). Tarkempi kiikarointi osoitti, että tällä uikku-parilla oli mielessä peräti jonkinlaisen pesän rakentaminen. Siinä määrin vesikasveja kannettiin kasaan.

Mustakurkku-uikut rakentamassa jotakin

Laulujoutsenpari lähestyi tätä rakennuspuuhissaan olevaa mustakukku-uikkuparia ja toinen joutsenista käväisi nokallaan myös tarkistamassa, mitä tämä lintupari oli oikein puuhaamassa. Luultavasti uikkujen aikeet eivät olleen laulujoutsenten mieleen. Juuri kun olin lähtemässä kotiin niin toiselle lammelle lensi neljä muuta laulujoutsenta. Välittömästi lammella jo ollut laulujoutsenpari kuulutti kovaan ääneen kaulojaan koukistaen paikallaolostaan. Pian sain kokea tämän lajin agressiivisuuden. Pari lensi suoraan kohti myöhemmin saapuneita laulujoutsenia ja kävi sumeilematta tunkeilijoiden kimppuun. Ne näyttivät ketkä olivat lampien todelliset valtiaat. Aika näyttää miten käy kyhmyjoutsenparille. Mahtuvatko nämä kaksi lajia olemaan näillä pienillä lammilla yhtä aikaa.

Kuu kiurusta kesään, västäräkistä vähäsen...

Arktinen ilmanala oli vihdoinkin hellittänyt ja lounaiset toivat keväisiä tuulahduksia tullessaan. Lintujen kauan odotettu muutto pääsi myös liikkeelle. Viikinäisistä näkyvä Maaviikin pelto on yksi lintujen kerääntymisalueita Porissa. Laulujoutsenia lensi tasaisin väliajoin pellon yli kohti koillista. Selvä ero kyhmyjoutseneen nähden, nokasta puuttuvan kyhmyn lisäksi, on lintujen lentäessään pitämä ääntely, jota taas kyhmyjoutsenet eivät tee lainkaan.

Laulujoutsenet muuttopuuhissa (Cygnus Cygnus)

Sunnuntai tuntui ensimmäiseltä kevätpäivältä. Aurinko paistoi ja kiurut kohosivat sänkipellon ylle laululentoon. Yritin ottaa kuvan yhdestä lentävästä kiurusta, mutta kauaa otetusta kuvasta ei kovin hyvää saanut. Lintujen muutto on sen verran myöhässä, että kuu kiurusta kesään ei välttämättä ole kaukana.

Kiuru (Alauda arvensis) tyypillisessä laululennossa pellon yllä

Ensimmäiset myötätuulet ovat kuitenkin saaneet sen verran paljon lintuja liikkeelle ettei västäräkistä vähäsen pidä tässä kohtaa paikkaansa. Tämä oli kevään ensimmäinen västäräkkihavaintoni, jonka näin naapurin harjatiilen päältä hakiessani Satakunnan kansaa postilaatikosta maanantaina - joka muuten oli taas myöhässä.

Kevään ensimmäinen västäräkki (Motacilla alba)

Viikinäisten hyyppä

Viikinäisten lampien päällä on edelleen tukeva jääkansi, mutta aurinko tuntuu kyllä heikentävän niitä silmissä ja joitakin tummempia paikkoja on jo nähtävissä aivan rantaviivassa. Ainoa lampi, joka pysyy koko talven ajan osin auki on Rosenlewin säkkitehtaan lampi Ulasoorissa. Siellä on nimittäin jonkinlainen pumppaus päällä koko ajan, joka pitää veden liikkeessä eikä lammen vesi jäädy.

Kävellessäni peltotietä pitkin kohden Meri-Porin tietä kuulin selvästi naukuvan äänen, jota olenkin jo odotellut kuulevani. Tiirassa, johon ilmoitetaan lintuhavainnoista, oli jo maininta Ulasoorin pelloilla nähdyistä töyhtöhyypistä. Nyt minäkin näin ne omin silmin. Kaksi lintua oli Raumankorven metsikön puoleisella pellolla. Lisää näytti olevan kauempana peltotien toisella puolella lähempänä Pietniemeen johtavaa tietä. Linnut näkyvät yleensä jo kaukaa, että joku oli tulossa ja lähtivät lentoon jo kauan ennen kuin pääsin niitä edes kovin lähelle.

Paluumatkalla kaksi lintua lensi uudelleen Raumankorven puoleiselle pellolle ja rauhallinen lähestyminen toista lintua onnistui siinä määrin, että ainakin tunnistettava kuva tuli otettua.

Viikinäisten ympäristössä ensimmäinen näkömäni kevään töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus)