Isokoskelot

Kävin lauantaina kiertämässä Viikinäisten lammet noin klo 15 tietämillä. Huomaamattani pelästytin lammella uineet isokoskelot lentoon. Ne kuitenkin kaartoivat toiselle lammelle, joten päätin yrittää lähestyä niitä. Aurinko oli jo laskemassa, joten kuvaamisen kannalta valaistus ei ollut otollinen. Yrityksistä huolimatta isokoskelot näyttivät pysyttelevän mahdollisimman keskellä lampea, joten etäisyys niihin oli aika pitkä.

Sunnuntaina pääsin lähtemään kierrokselleni vasta puolen päivän tietämillä, joten tiedossa oli, että linnut eivät enää olleet aktiivisimmillaan. Lammella oli yksi telkkäkoiras ja muutama sinisorsa, mutta lenkin aikana alkanut vesisade ajoi minut takaisin kotiin eikä saaliiksi jäänyt muuta kuin annos ulkoilmaa.

Isokoskelo (Mergus merganser)

Palokärki

Palokärki (Dryocopus martius)

Molemmat viikonlopun päivät olivat sateisia ja pilvisiä. Valoa oli saatavilla vain marginaalisesti. Kävin ilmoista huolimatta tutuilla kuvauspaikoilla mukanani kamera ja kiikarit.

Lauantaina aivan Tekunkorven tien vieressä seisoessani kuulin lentävän linnun ääntelyä. Musta lintu lensi poukkoillen ja pysähtyi tien vieressä olevan männyn rungolle. Nopeasti huomasin linnun olevan palokärki. Se pyöri puun rungolla ja sain siitä otetuksi ainoastaan kaksi kuvaa, joista kumpikaan ei ollut kovin hyvä. Lintu jatkoi lentoaan tietyn yli vastakkaiseen metsikköön enkä enään saanut sitä kiinni vaikka yritin sitä seurata.

Sunnuntai oli lauantaitakin synkempi ja sateisempi päivä. Lammella havaitsin yhden telkkäkoiraan, kun se lähti lentoon, kun kuljin sen vierestä. Pieni parvi viherpeippoja oli myös hakemassa ruokaa lammen rannassa kasvavista puista. Tekunkorven pikkulammella oli kaksi naarassinisorsaa ja kolme koirasta, mutta en saanut yrityksistä huolimatta niistä hyvää kuvaa ja ratkaisevalla hetkellä kameran akkukin simahti.

Lintulaudan vieraat

Talitintti (Parus major)

Ostimme 27.10. kauppareissulta kaksi lintujen ruokintalaitetta ja säkillisen auringonkukansiemeniä. Toisen ripustin kirsikkapuuhun ja toisen telineeseen riippumaan ulkoterassille. Kuvittelin, että kestäisi jonkin aikaa ennen kuin linnut löytävät heille tarjotut siemenet. Ilokseni huomasin, että jo samana päivänä ensimmäiset uteliaat talitiaiset olivat antimien kimpussa.

Seuraavana viikonloppuna laitteissa kävi jo aika moinen kuhina. Ruokavieraina kävi tali- ja sinitiaisia. Kirsikkapuuhun ripustettu ruokintalaite oli selvästi tyhjempi kuin terassin ruokintalaite. Syynä oli varmaan se, että kirsikkapuussa on aika tiheäoksainen latvus, joka tarjoaa suojaa ja jossa voi odottaa vuoroaan.