Pöntön etuseinään porattiin 32 mm reikä, joka pitäisi olla sopiva niin talitiaisille kuin kirjosiepoillekin. Katto sai päälleen ohuen huopakaistaleen osin senkin vuoksi etteivät vanerilevyn läpi naulatut reiät olisi vuotaneet. Huopakatto antaa luultavasti pöntölle runsaasti lisäikää. Katto on irrotettava, jotta ennen kevään pesintää voi poistaa edellisen vuoden pesinnän jätteet.
Tikkojen ja oravien vierailuja estämään reikien ympärille asennettiin peltipalat, jotta aukkoa ei saisi suurennettua. Pohjalevyn kulmiin on porattu reiät tuuletuksen parantamiseksi ja niistä pääsee myös vesi valumaan pois, jos pönttöön jostakin syystä vettä pääsisi. Takaseinään naulasin ohuet puurimat, jotta pöntön takaseinä ei olisi suoraan päin puun runkoa.
Lasse J. Laineen kirjoittamassa Lintuharrastajan oppaassa (s. 259) on hyviä neuvoja pöntön rakentamiseen ja sijoittamiseen:
- Pöntön katosta kannattaa tehdä vino ja tarpeeksi laaja, jotta pönttöön ei valu vettä. Katon voi päällystää tervapahvilla. Itse käytin vesivaneria ja päälle leikkasin vielä ohutta kattohuopaa.
- Hieman pidemmästä etulipasta on hyötyä estämään petolintuja nappaamasta poikasia suuaukolta. Itse sahasin puut siten, että kattoon tuli 15 asteen kaltevuus.
- Pöntön materiaalina tulisi käyttää höyläämätöntä puutavaraa. Näin linnut saavat otteen seinän sisäpuolesta ja pääsevät kiipeäpään sitä pitkin ylös.
- Peltinen suojakilpi estää käpytikan vierailut.
- Pohjaan porattavat sentin mittaiset reiät tuulettavat ja päästävät veden pois pöntöstä.
- Pöntön edessä ei saa olla oksia, joita esimerkiksi kissat voivat käyttää pöntölle pääsyyn.
- Pönttö kannattaa ripustaa vähintään kahden metrin korkeuteen, jotta se välttyisi ilkivallalta ja kissoilta.
- Pöntön suuaukon tulisi olla muualla kuin koillisen ja luoteen välillä, jotta kylmät tuulet eivät pääsisi puhaltamaan suoraan pönttöön sisälle.
- Tee mieluummin tilava kuin ahdas pönttö. Talitiaiselle pöntön sisämitat tulisivat olla 10x10 cm.
- Pönttöjen välille tulisi jättää vähintään 20 metriä, kottaraispöntöt voi ripustaa lähemmäksikin toisiaan.
- Vesilintujen ja pöllöjen pönttöihin tulisi laittaa pehmikettä pohjalle.
- Pönttö tulisi kiinnittää joko rautalangoilla tai vahvalla muovilangalla. Puun ja langan väliin tulisi asettaa kiiloja tai oksanpätkiä. Puun kasvaessa puukiiloja voi ottaa pois, jotta pönttö ei rusennu eikä puulle aiheudu vahinkoa.
Yritin noudattaa neuvoja pönttöjen kiinnityksessä ja asetin pönttöjen suuaukot osoittamaan itään. Pöntöt asennettiin puupukin päältä, jotten vaadittu 2 metrin korkeus tuli saavutettua. Jätin pöntöt kuitenkin sellaiselle korkeudelle, että yletyn ne myös hyvin tyhjentämään. Kiinnitykseen käytin ohutta kumipäällysteistä sähköjohtoa. Johdon ja puun väliin asensin kolme ohutta puuripaa, jolloin lanka ei ollut suoraan kosketuksissa puuhun. Aikaa myöten lanka olisi kasvanut muuten puun rungon sisään tai hangannut puun kuorta vioittaen sitä.
Mainittakoon vielä, että hakeassani lisää rimoja asetettavaksi asennuslankojen ja rungon väliin huomasin takaisin tullessani, että yksi tiainen oli pöntön katolla. Lähemmäksi päästyäni myös pöntöstä lähti lehtoon yksi tintti. Tupatarkastus oli siis tehty, mutta se nähdäänkö pöntöissä oikeita asukkaita nähdään vasta keväällä.
To be continued...
