Viikinäisten hyyppä

Viikinäisten lampien päällä on edelleen tukeva jääkansi, mutta aurinko tuntuu kyllä heikentävän niitä silmissä ja joitakin tummempia paikkoja on jo nähtävissä aivan rantaviivassa. Ainoa lampi, joka pysyy koko talven ajan osin auki on Rosenlewin säkkitehtaan lampi Ulasoorissa. Siellä on nimittäin jonkinlainen pumppaus päällä koko ajan, joka pitää veden liikkeessä eikä lammen vesi jäädy.

Kävellessäni peltotietä pitkin kohden Meri-Porin tietä kuulin selvästi naukuvan äänen, jota olenkin jo odotellut kuulevani. Tiirassa, johon ilmoitetaan lintuhavainnoista, oli jo maininta Ulasoorin pelloilla nähdyistä töyhtöhyypistä. Nyt minäkin näin ne omin silmin. Kaksi lintua oli Raumankorven metsikön puoleisella pellolla. Lisää näytti olevan kauempana peltotien toisella puolella lähempänä Pietniemeen johtavaa tietä. Linnut näkyvät yleensä jo kaukaa, että joku oli tulossa ja lähtivät lentoon jo kauan ennen kuin pääsin niitä edes kovin lähelle.

Paluumatkalla kaksi lintua lensi uudelleen Raumankorven puoleiselle pellolle ja rauhallinen lähestyminen toista lintua onnistui siinä määrin, että ainakin tunnistettava kuva tuli otettua.

Viikinäisten ympäristössä ensimmäinen näkömäni kevään töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus)