Kimalaiskuoriainen

Kimalaiskuoriaisen (Trichius fasciatus)

Poikani teki hienon löydön havaitessaan tämän kimalaiskuoriaisen (Trichius fasciatus). Päivä oli tuulinen ja se teki kuvaamisen hankalaksi. En ehtinyt saamaan tästä kovakuoriaisesta kuin muutaman otoksen ennen kuin se levitti siipensä ja lensi tiehensä.

Paistekärpänen (Helophilus pendulus)

Tämä paistekärpänen (Helophilus pendulus) oli myös lennähtänyt syömään mettä koiranputken kukinnoista (Anthriscus sylvestris).

Mantukimalainen (Bombus lucorum)

Kimalaiset ovat kuvauksen kannalta vaikeita kohteita sen vuoksi, että ne eivät pysy paikallaan kuin pienen hetken kerrallaan. Ne vaihtavat asentoa ja kukkaa jatkuvasti ja lisäksi ne eivät halua tulla häirityiksi vaan lentävät yleensä tiehensä, jos niitä tulee liian lähelle.

Käytin tässä hyödyksi kameran nopeaa sarjakuvausta, joten mahdollisuudet edes yhden terävän otoksen saamiseksi paranivat.

Niittyheinäsirkka (Omocestus viridulus)

Hepokattien lisäksi pitkässä heinikossa on myös heinäsirkkoja. Heinäsirkan erottaa ylenssä hepokatista siitä, että hepokatin tuntosarvet ovat pitkät, kun taas heinäsirkalla ne ovat lyhyemmät.

Heinäsirkkojen suojaväri on äärimmäisen hyvä ja häirittynä ne lopettavat hetkeksi konserttinsa ja pysyvät hiljaa paikallaan, joten niiden löytäminen on hankalaa. Yleensä ne paljastuvat vasta, kun ne joutuvat hypähtämään turvaan aivan viime hetkellä.

Lumpeenkukka

Valkolumme (Nymphaea alba)

Päivä oli ollut sateinen ja pilvinen. Sateen tauottua lähdettiin perheen kanssa pienelle kävelylle. Itselläni oli tarkoituksena saada muutama kuva otettua lammella kasvavista lumpeenkukista.

Heikosta valosta johtuen herkkyys kasvoi aika suureksi ISO 640, mikä näkyi rakeisuutena kuvassa. Lisäksi Sonyn SEL 55-210mm ei ole terävyydessään 50mm kiinteän objektiivin veroinen.

Peltoetana (Deroceras agreste)

Poikani löysi sorapolulta tämän hitaasti etenevän peltoetanan (Deroceras agreste). Etenan hengitysaukko näkyy selvästi sen ruumiin sivuosassa. 

Pensashanhikki (Dasiphora fruticosa)

Otin kuvan tästä puutarhassa olevasta pensashanhikin (Dasiphora fruticosa) kukasta koska pidän kuvista, joissa kukan terälehdillä on sateen jälkeisiä vesipisaroita. Lisäksi pieni kärpänen oli sopivasti jäänyt puhdistamaan eturaajojaan kukan terälehdelle.

Päiväperhosia

Lauhahiipijä (Thymelicus lineola) 

Viimeisiä päiviä heinäkuusta viedään samoin kesälomasta. Kaunis auringonpaiste oli houkutellut lammen rantaan paljon päiväperhosia. Pieniä ja paksuruumiisia lauhahiipijöitä (Thymelicus lineola) oli paljon liikkeellä.

Loistokultasiipi (Lycaena virgaureae)

Valokuvaaminen voi parhaimmillaan olla erittäin palkitsevaa. Aina kun löytää jonkin uuden lajin, jota ei ole saanut aikaisemmin kuvatuksi, tulee siitä itselle hyvä mieli. Innostuksessaan kuitenkin usein unohtaa jotakin. Näin kävi minullekin tässä tapauksessa, kun olin unohtanut säätää aukkoa pienemmäksi. En saanut yhtään kuvaa, jossa perhosen siivet olisivat olleet kauttaaltaan teräviä. Sen sain karvaasti kokea, kun purin kuvat koneelleni.

Tämä koiraspuolinen loistokultasiipi (Lycaena virgaureae) löytyi heinikosta läheltä vesirajaa. Se oli äärimmäisen varovainen ja lennähti tiehensä heti, kun yritin sitä lähestyä. Se kuitenkin palasi pienen ajan kuluttua aina samalle alueelle, joten usean yrityksen jälkeen sain siitä muutaman kuvan otetuksi. Toivottovasti tulevaisuudessa saan mahdollisuuden parempaan otokseen. Sen lisäksi, että syväterävyys ei ollut paras mahdollinen, tältä perhoselta puuttui pala vasemmasta siivestä.

Nokkosperhonen (Aglais urtigae)

Nokkospehonen lensi pellolle, josta heinä oli niitetty. Ilmeisestä tämä yksilö kerää auringosta lämpöä ruumiiseensä tulevia koitoksia varten.

Lähestyin perhosta erittäin varovasti selkäpuolelta, jolloin se ei luultavasti havainnut tuloani ja pääsin aivan sen viereen. Makasin pitkin pituuttani sen vieressä ja tuin kyynärpäät maahan. Kuvasin erilaisilla aukoilla ja tukeva asento mahdollisti hyvinkin pienten aukkojen käyttämisen ja kuvasta tuli suhteellisen terävä.

Tätä kuvaa olen muokannut myös kuvakäsittelyssä lisäämällä kontrastia ja terävyyttä.

Nokkosperhosia ohdakkeilla

Nokkosperhonen (Aglais urtigae)

Lampien vieressä ollut heinikko niitettiin heinäkuussa, mutta aivan lammen viereen jäi kapea kaistale, jossa kasvoi vielä pitkää heinikkoa. Yhdessä kohtaa kasvoi runsaasti pelto-ohdaketta (Cirsium arvense), joka oli selvästi ainakin nokkosperhosten mieleen. Pienellä alueella oli useita nokkosperhosia ruokailemassa. Niitä oli kuitenkin äärimmäisen hankala lähestyä, koska väistämättä tuli liikuttaneeksi pitkää aluskasvillisuutta, mikä säikäytti kuvattavat tiehensä. Kärsivällisen odottelun jälkeen perhoset palasivat kuitenkin pian samoille paikoille.

Korentoja

Okatytönkorennot (Enallagma cyathigerum)
lisääntymispuuhissa

Päivä oli aurinkoinen ja korentoja oli runsaasti liikkeellä, kun kävin tutulla paikalla lammen rannassa kuvaamassa. Korentoja pääsee yleensä helpommin lähestymään, kun ne ovat parittelemassa. Jos ne kuitenkin häiriintyvät niin ne siirtyvät tandemlentona rauhallisempaan paikkaan.

Okatytönkorento (Enallagma cyathigerum)

Elokorento viinimarjapensaassa

Elokorento (Sympetrum flaveolum)

Elokorento lenteli puutarhassa, kun olin leikkaamssa nurmikkoa. Tämä elokorentoyksilö ei ollut erityisen säikky. Sain kuvattua korentoa eri kulmista ja eri aukkoarvoilla ja kamerani linssi oli välillä melkein kiinni korennon naamassa, mutta se ei sitä säikähtänyt. Tietysti vältin kovin nopeita liikkeitä, jotta kuvattavat ei olisi lennähtänyt tiehensä.

Mittariperhonen

Samana päivänä tuli otettua myös kuva tästä mittariperhosesta. Laji on tämän kohdalla vielä selvittämättä.

Sulkaperhonen ja jäärä

Kärsämösulkanen (Gillmeria pallidactyla)

Siankärsämölle lennähti sulkaperhonen. Netistä etsiskeltyäni luulen, että kyseessä on kärsämösulkanen (Gillmeria pallidactyla)

Sulkaperhosen siivet ovat jakautuneet sulkamaisiksi ja ripsireunaisiksi liuskoiksi. Lepoasennossa perhonen vetää liuskat rullaksi, joten se muistuttaa pientä ristiä (Lars-Henrik Olsen ja Jakob Sunesen: Pikkuötökät talossa ja puutarhassa. Gummerus, 2012. Sivu 49).

Perhosen pää näyttää kuin se olisi käännetty ylösalaisin samoin sen vartalo on kaarimainen.

Haapajäärä (Xylotrechus rusticus)

Tämä haapajäärä (Xylotrechus rusticus) löytyi pitkospuilta, jotka kaupunki oli rakentanut kesän aikana kahden lammen väliselle ohuelle maakaistaleelle.

Hepokatti ja muita hyönteisiä

Elokorento (Sympetrum flaveolum)

Tämä korentoyksilö oli erittäin yhteistyöhaluinen eikä häiriintynyt vaikka kuvasin sitä erittäin läheltä ja monesta eri kulmasta. Sain jopa siirrettyä sivuun joitakin ruohonkorsia ilman, että korento lähti karkuun.

Sami Karjalaisen Sudenkorennot teoksessa elokorennon (Sympetrum flaveolum) elinympäristöinä ovat runsaskasvustoiset järvet, lammet ja merenlahdet sekä ranta- ja suoniityt ja muut kosteikot (Sami Karjalainen: Sudenkorennot. Tammi, 2002. Sivu 167). Viikinäisten lammilla kasvaa kesäisin runsaasti lummetta, joten paikka menee varmaan tuohon runsaskasvustoisen lammen kategoriaan.

Niittymartikas (Lagria hirta)

Äkkiseltään oikealla kuvassa olevaa lajia tuntematon voi pitää niittymartikasta (Lagria hirta) jopa punkkina. Tämä hidasliikkeinen hyönteinen on hyvin yleinen Etelä-Suomessa, jonka toukat elävät lehtikarikkeessa (Lars-Henrik Olsen ja Jakob Sunesen: Pikkuötökät talossa ja puutarhassa. Gummerus, 2012. Sivu 197).

Tämä yksilö löytyi kuvattavaksi, kun se oli kiipeämässä heinänkortta ylöspäin. Ympärillä oli aika tiheää heinikkoa ja näin tämän aivan sattumalta, kun raivasin tietäni heinikossa.

Ruskotöpökatti (Metrioptera roeselii)

Aurinkoisena päivänä pitkästä heinikosta kuuluu voimakas siritys. Äänistä vastaavat hepokatit ja heinäsirkat. Niitä on äärimmäisen vaikea havaita pitkän aluskasvillisuuden joukosta. Paikantamista voi yrittää äänen perusteella, mutta jos niitä lähestyy niin ne vaaran havaittuaan hiljenevät, mutta jos malttaa olla paikallaan jonkin aikaa niin siritys alkaa uudelleen.

Tämä ruskotöpökatin (Metrioptera roeselii) olinpaikka paljastui kun liikuin pitkässä heinikossa ja tämä hepokatti joutui loikkaamaan tieltäni toiseen paikkaan.

Paksupäät

Ruumiinrakenteeltaan paksupäät muistuttavat hieman yöperhosia, mutta ne ovat kuitenkin päiväperhosia. Lepoasennossa takasiivet jäävät yleensä etusiipien peittoon. Perhosen imukärsä on melko pitkä (Lars-Henrik Olsen ja Jakob Sunesen: Pikkuötökät talossa ja puutarhassa. Gummerus, 2012. Sivu 20).

Piippopaksupää (Ochlodes venatus)

Vasemmalla kuvassa on piippopaksupää (Ochlodes venatus). Kuvassa näkyy hyvin pitkä imukärsä, jolla perhonen imee siankärsämön kukkasesta mettä.

Lauhahiipijä (Thymelicus lineola)

Oikella on kuva lauhahiipijästä (Thymelicus lineola), joka on luultavasti koiraspuolinen, koska sen siivessä on tumma juova, jota naarapuolisella lauhahiipijällä ei ole. Lauhahiipijä on runsaslukuinen perhonen, jonka paras lentoaika osuu keskikesään  (Lars-Henrik Olsen ja Jakob Sunesen: Pikkuötökät talossa ja puutarhassa. Gummerus, 2012. Sivu 20).

Onnistunut kuvauspäivä

Kesälomalla heinäkuussa ei ollut montakaan aurinkoista ja lämmintä päivää, joten niistä lyhyistä aurinkoisista hetkistä piti ottaa kaikki irti. Koko perhe oli mukana kävelyllä Viikinäisten lampia kiertävällä polulla. Samalla kuvailin hyönteisiä, joita oli liikkeellä runsaasti: sudenkorentoja, meden kerääjiä, perhosia ja kovakuoriaisia. Sain kuvatuksi mm. nelivyökukkajäärän, jota en ollut aikaisemmin nähnyt.

Hentosudenkorennot taisivat saada päähuomion, koska niitä oli runsaasti liikkeellä. Lämmin ilma teki ne myös nopeiksi pyrähtämään pakoon, kun yritin niitä lähestyä. Joukossa oli onneksi yksilöitä, jotka osoittivat hieman myötämielisyyttä kuvaajaa kohtaan.

Isokeijukorento (Estes dryas)

Päivä oli aurinkoisuudestaan huolimatta melko tuulinen, joten se toi oman lisähaasteensa kuvaamiseen. Sain kuitenkin kuvaan aika hyvän terävyyden, kun makasin mahallani polulla ja nojasin kyynärpäilläni maahan. Suljinaika oli 1/80 s, joka on aika pitkä aika käsivaralta kuvattaessa. Koska valoa oli runsaasti sain kuvatuksi herkkyydellä ISO 400 aukon ollessa f/16. Pieni aukko mahdollisti suhteellisen hyvän syväterävyyden vaikka korentojen siivet ei ole kauttaaltaan teräviä.

Korennot eivät lähde yhtä helposti karkuun silloin, kun ne ovat lisääntymispuuhissa, kuten tämä pari tässä. Koiras ottaa naaraan niskasta kiinni peräpäässä olevilla pihdeillä. Hyönteiset muodostavat keskenään kauniin sydämen muodon.

Okatytönkorento (Nallagma cyathigerum)

Olen itse ollut erityisen tyytyväinen yllä olevasta kuvasta. Jostakin syystä se on miellyttänyt silmääni kaikkein eniten. Käytin myös hieman enemmän aikaa kuvan jälkikäsittelyssä eli maalasin sekä korennon että kasvin, jolla se lepää Lightroomin siveltimellä ja tein sitten omat asetukset näille alueille. Tällä pyrin korostamaan erityisesti hyönteistä taustasta.

Tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus)

Pitkissä heinikoissa viihtyy myös viereisen kuvan tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus). Se ei ole yhtä arka kuin monet muut perhoslajit vaikka sekin lähtee kyllä lentoon, jos objektiivin kanssa menee liian lähelle.

Lukki (Opilio parietinus)

Koska aurinko pysyi myöhään ylhäällä ja valoa kuvaukseen oli riittävästi kävin vielä illalla pienen kuvausreissun kiertäen molemmat lammet. Saalis jäi kuitenkin aika pieneksi. Törmäsin sentään lukkiin, joka oli saanut mukaansa salamatkustajiksi punaisia punkkeja.

Sudenkorento ja tytönkorento

Elokorento (Sympetrum flaveolum)

Sudenkorennot jaetaan aitosudenkorentoihin (kts. kuva yllä) ja hentosudenkorentoihin (kts. kuva alla). Aitosudenkorennon siivet ovat levossa auki levitettyinä kun taas hentosudenkorennon siivet ovat supussa. Lentotaidossa hentosudenkorennot ovat sukulaiseensa nähden hitaita ja aika huonoja lentäjiä, kun taas aitosudenkorennot ovat hyönteismaailman nopeimpia ja taitavimpia lentäjiä.

Okatytönkorento (Enallagma cyathigerum)

SEL 55-210 objektiivin kokeilua

Sirotytönkorento (Coenagrion pulchellum) 

Kesän aikana sudenkorennot muodostuivat yhdeksi lempikuvausaiheistani. Niiden kuvaukseen liittyi sopivasti haastetta sillä päiväsaikaan ne ovat erityisen vilkkaita ja vaikeasti lähestyttäviä.

Lähdin kuvaamaan tutuille kuvauspaikoille lammen rantaan ja otin mukaani vain SEL 55-210 objektiivin ilman Raynox 250 lähilinssiä. Zoomin käyttö mahdollisti korentojen kuvaamisen huomattavasti kauempaa kuin mitä se olisi onnistunut SEL 50 + Raynox 250 yhdistelmällä. Tietysti suurennussuhde eli läheskään samaa luokkaa. Päivä oli lisäksi tuulinen, mikä näkyy tässäkin kuvassa pienoisena epätarkkuutena varsinkin korennon peräpäässä.

Niittykirvakärpänen (Syrphus ribesii)

Tein myös kokeilun käyttäen SEL 55-210 objektiivia ja Raynoxin lähilinssiä yhdessä. Vaikutti siltä, että syväterävyys pieneni entisestään. Tarkkaa tässäkin kuvassa on ainoastaan kukkakärpäsen silmät.

Haavankäärökärsäkäs (Byctiscus populi)

Tämä kovakuoriainen kuuluu kärsäkkäisiin aivan kuten aikaisemmin kuvaamani tukkimiehentäikin. Tällä kovakuoriaisella on kaunis vihreänhohtoinen kuori.






Tunnistukseni saattaa olla pahasti pielessä, mutta ainoa, kärsäkäs johon tuntomerkit tuntuivat sopivan oli haavankäärökärsäkäs (Byctiscus populi). Takarajalta alkavalla kaupungin puistoalueella kasvaa pieni kaistale puustoa, jossa kasvaa nimenomaan haapoja. Kärsäkäs oli koristepajun lehdellä.

Pikku sammakkoystävä

Pieni sammakonpoikanen

Löysimme 5-vuotiaan poikani kanssa pienen sammakon pihanurmikolta. Poikani on erittäin kiinnostunut hyönteisistä ja kotipihan muista eläimistä. Hän ei arastele ottaa käteensä kovakuoriaista tai hämähäkkiä. Niin tämäkin pieni sammakonpoikanen päätyi pojan peukalolle kuvausta varten.

Keväällä voimakkaasti kukkinut (Pyrus communis) päärynäpuu oli kasvattanut runsaasti raakileita, jotka olivat tässä vaiheessa peukalon pään kokoisia. Päärynäpuu ostettiin ja istutettiin saman päivänä kun poikani syntyi. Viime vuonna siihen taisi tulla 2-3 päärynää, mutta tänä vuonna niitä tulee todella runsaasti. Päärynän lajike on ilmeisesti saksalaista alkuperää oleva lück.

Päärynä 'Lück'

Lentokykyisiä kirvoja

Kuusiaidassa viihtyy monenlaista hyönteistä, mutta joukossa on myös kuusiaidan tuholaisia. Lähes jokavuotiseksi riesaksi on muodostunut kuusenneulaspistiäisten (Pristiphora abietina) ilmestyminen alkukesästä syömään kuusien neulasia. Mäntysuopaliuoksella on yritetty kuusia ruiskuttaa, mutta epäilen ettei siitä ole ollut juuri toivottua vaikutusta.

Ilmeisesti myös viereisessä kuvassa olevat lentokykyiset hyönteiset ovat myös kuusen tuhohyönteisiä. Itse arvelisin niiden olevan lentokykyisiä kirvoja, koska puiden rungolla on ollut myös mustia puun runkoa imeviä kirvoja.

Pionit kukkii

Pioni (Paeonia)

Kesälomamatkan jälkeen pihassa kasvavat pionit olivat avautuneet täyteen loistoonsa. Kukkapenkissä kasvaa kuvan vaaleanpunaisen lajikkeen lisäksi myös valkoinen lajike. Kukinto on sen sen verran raskas, että kasvi vaatii tuentaa pysyäkseen pystyssä.