Hepokatti ja muita hyönteisiä

Elokorento (Sympetrum flaveolum)

Tämä korentoyksilö oli erittäin yhteistyöhaluinen eikä häiriintynyt vaikka kuvasin sitä erittäin läheltä ja monesta eri kulmasta. Sain jopa siirrettyä sivuun joitakin ruohonkorsia ilman, että korento lähti karkuun.

Sami Karjalaisen Sudenkorennot teoksessa elokorennon (Sympetrum flaveolum) elinympäristöinä ovat runsaskasvustoiset järvet, lammet ja merenlahdet sekä ranta- ja suoniityt ja muut kosteikot (Sami Karjalainen: Sudenkorennot. Tammi, 2002. Sivu 167). Viikinäisten lammilla kasvaa kesäisin runsaasti lummetta, joten paikka menee varmaan tuohon runsaskasvustoisen lammen kategoriaan.

Niittymartikas (Lagria hirta)

Äkkiseltään oikealla kuvassa olevaa lajia tuntematon voi pitää niittymartikasta (Lagria hirta) jopa punkkina. Tämä hidasliikkeinen hyönteinen on hyvin yleinen Etelä-Suomessa, jonka toukat elävät lehtikarikkeessa (Lars-Henrik Olsen ja Jakob Sunesen: Pikkuötökät talossa ja puutarhassa. Gummerus, 2012. Sivu 197).

Tämä yksilö löytyi kuvattavaksi, kun se oli kiipeämässä heinänkortta ylöspäin. Ympärillä oli aika tiheää heinikkoa ja näin tämän aivan sattumalta, kun raivasin tietäni heinikossa.

Ruskotöpökatti (Metrioptera roeselii)

Aurinkoisena päivänä pitkästä heinikosta kuuluu voimakas siritys. Äänistä vastaavat hepokatit ja heinäsirkat. Niitä on äärimmäisen vaikea havaita pitkän aluskasvillisuuden joukosta. Paikantamista voi yrittää äänen perusteella, mutta jos niitä lähestyy niin ne vaaran havaittuaan hiljenevät, mutta jos malttaa olla paikallaan jonkin aikaa niin siritys alkaa uudelleen.

Tämä ruskotöpökatin (Metrioptera roeselii) olinpaikka paljastui kun liikuin pitkässä heinikossa ja tämä hepokatti joutui loikkaamaan tieltäni toiseen paikkaan.

Paksupäät

Ruumiinrakenteeltaan paksupäät muistuttavat hieman yöperhosia, mutta ne ovat kuitenkin päiväperhosia. Lepoasennossa takasiivet jäävät yleensä etusiipien peittoon. Perhosen imukärsä on melko pitkä (Lars-Henrik Olsen ja Jakob Sunesen: Pikkuötökät talossa ja puutarhassa. Gummerus, 2012. Sivu 20).

Piippopaksupää (Ochlodes venatus)

Vasemmalla kuvassa on piippopaksupää (Ochlodes venatus). Kuvassa näkyy hyvin pitkä imukärsä, jolla perhonen imee siankärsämön kukkasesta mettä.

Lauhahiipijä (Thymelicus lineola)

Oikella on kuva lauhahiipijästä (Thymelicus lineola), joka on luultavasti koiraspuolinen, koska sen siivessä on tumma juova, jota naarapuolisella lauhahiipijällä ei ole. Lauhahiipijä on runsaslukuinen perhonen, jonka paras lentoaika osuu keskikesään  (Lars-Henrik Olsen ja Jakob Sunesen: Pikkuötökät talossa ja puutarhassa. Gummerus, 2012. Sivu 20).