Hyönteisiä kotipihalla

Kukkahämähäkki (Misumena vatia) päärynän kukassa

Takapihan päärynäpuut olivat täydessä kukassa ja houkuttelivat hyönteisiä. Päätin siis kuvata kukissa pörrääviä hyönteisiä. Valo oli tietysti kuvauksen aikana aika kovaa, mutta toisaalta kameran kennolle tuli ainakin riittävästi valoa, mikä helpotti syväterävyyden kanssa.

Panin merkille, että kukkien joukossa näkyi hyönteinen peräpää, joka ei näyttänyt liikkuvan mihinkään. Lähempi tarkastelu osoitti, että myös saalistajat olivat lähteneet liikkeelle. Kukkahämähäkki pystyy muuttamaan omaa väriään kukan värin mukaisesti. Hämähäkki vaanii hiljaa paikallaan kukassa varomattomia hyönteisiä.

Niittykirvakärpänen (Syrphus ribesii)

Työskentelyetäisyys 50 mm objektiivin ja lähilinssin kanssa on erityisen lyhyt, joten hyönteisten lähestyminen vaatii rauhallisia liikkeitä. Siitäkin huolimatta nopealiikkeiset lentävät, kuten viereinen kukkakärpänen, kaikkoavat salamannopeasti jos ne kokevat itsensä uhatuksi.

Aamulenkki

Kävin aamulenkillä Tekunkorven pururadalla ja mukaan otin myös kamerani. Matkalla kohti Tekunkorpea havaitsin lammella olevan joutsenpariskunnan.

Joutsenpari Viikinäisten lammessa

Näkymä Tekunkorven pururadalta

Pururadan päälle kaareutui upeasti valkoisena kukkivan tuomen latvus. Tekunkorven pururadan puusto oli kokenut melkoisen harvennuksen kevättalven aikana. Aikaisemmin niin sankka metsä oli vaihtunut talousmetsää muistuttavaksi harvaksi metsiköksi, jossa kasvoi siellä täällä mäntyjä.

Leppälinnun (Phoenicurus phoenicurus) muna

Pikkulinnuilla oli jo tässä vaiheessa munat kuoriutuneet. Siitä muistutuksena oli lampea kiertävällä polulla rikkinäinen vihreäkuorinen muna. Lintukirjan mukaan muna saattaisi suurella todennäköisyydellä olla leppälinnun muna (Phoenicurus phoenicurus)

Keväinen retki lammenrantaan

Keväinen koivukuja

Teimme keväisen kierroksen koko perheen voimin ja kiersimme molemmat lammet ympäri. Eväitäkin oli otettu mukaan vaikka kierros ei ole pitkä. Eväät nautittiin majavan kaatamien puiden päällä. Lammen vedessä uiskenteli jo joitakin vesilintija mm. muutama nokikana tuli havaittua.

Lammen rannalla kasvavat koivut olivat jo saaneet lehtensä ja kevät loisti heleän virheitä sävyjä. Kaupunki oli tuonut polut päällysteeksi sepeliä, mikä teki loppumatkan teosta mukavampaa. 

Kivikkokimalainen (Bombus lapidarius)
kuvattuna lähilinssiä käyttäen

Kevään ensimmäiset hyönteiskuvat

Omassa pihassa ensimmäisenä kukkimaan ehtineet kesäpikkusydämet houkuttelivat kaksisiipisiä meden keräämiseen.

Kameraan hankittu objektiivi SEL 50 F1.8 ja siihen yhdistetyn Raynox 250 lähilinssin ensimmäisiä kokeiluja. Lähilinssiä käytettäessä syväterävyysalue on erittäin pieni, mikä näkyy hyvin viereisestä kuvasta. Lisäksi alati liikkuva kohde on vaikea pidettäväksi tarkennuksen piirissä.

Tarkennuksen osuminen kohdalle oli enemmänkin tuurista kiinni ainakin tämän hetkisillä kuvaustaidoilla. Olin asettanut kameraan nopean sarjakuvauksen päälle, jolloin useasta epätarkasta kuvasta sain muutaman tarkan ruudun.

Kivikkokimalainen (Bombus lapidarius)
kuvattuna ilman lähilinssiä

Oikealla on kuva samasta kimalaisesta, mutta ilman Raynoxin lähilinssiä. Suurennussuhde on heikompi, mutta selvästi huomaa, että lähilinssillä on vaikutusta kuvan laatuun. Kimalainen piirtyy ainakin omasta mielestäni tässä kuvassa selvästi paremmin. Lähilinssiä käyttäen saa hyönteisten yksityiskohdat hienommin esiin. 

Toukokuinen auringonlasku Viikinäisten lammilla

Televisiota katsellessa tuli vilkaistua ulos ennen kuin aurinko oli painut taivaanrantaan ja taivas oli saanut kauniin punaisen hehkun. Päätin ottaa jalustan mukaan ja SEL 16 mm 2.8 f objektiivin mukaan ja yrittää vangita auringonlaskun läheisiltä lammilta kuvattuna.

Ensimmäisen kuvan otin pellon laidasta, joka jatkuu ilman suurempia puustoisia alueita aina Ulasoorin tielle asti. Pyrin ottamaan kuvaan mahdollisimman paljon taivasta mukaan, koska sinertäväsävyiset pilvet auringon ruskon kanssa ansaitsivat saada kuvasta suurimman osan.

Keväinen auringonlasku otettuna pellon laidasta, joka jatkuu avoimena aina Ulasoorin tielle asti.

Seuraavaksi siirryin kapealle maakaistaleelle, joka on Viikinäisten kahden lammen välissä. Halusin kuvaan auringolaskun lisäksi myös vesielementin. Molemmissa kuvissa käytin kameran auringonlaskuun soveltuvaa automatiikkaa, koska kameran asetukset eivät olleen vielä itselleni niin tuttuja, että olisin osannut tehdä tarvittavat säädöt. Mielestäni automatiikka onnistui kuvissa ihan hyvin.

Keväinen ilma oli sen verran kylmä auringon laskiessa, että tulin lähteneeksi kiirreissäni hieman kevyesti pukeutuneena. Olin kuitenkin saanut kuvattua haluamani näkymän ja päätin lähteä kotiin lämmittelemään.