Lampien rakentaminen jatkuu

Sunnuntaina oli kelpo ulkoilukeli - aurinko paistaa ja kevyt pakkanen. Aamulla olin jo vieraillut lintutornilla, mutta vapaapäivästä ja auringosta oli pakko ottaa kaikki ilo irti. Vaikka kevääseen ollaan menossa ei talven selkä ole missään tapauksessa taittunut. Edellisen käyntini jälkeen lampien ympäristössä oli taas tapahtunut muutoksia. Lampia kiertävä kapea puusto on kaljun miehen sivutukka. Nyt sitäkin oli parturoitu kaatamalla puita entisestääkin harvasta puustosta. Näyttäisi siltä, että myös toisen lammen ympärille tehtäisiin lenkkipolku. Aikaisemmin toisen lammen kiertämiseksi oli pitänyt ylittää kaatuneita puunrunkoja ja muita esteitä.

Oma mieleni on hieman kaksijakoinen. Toisaalta harmittelen sen pienen saarekkeen menetystä, jossa kasvoi kesällä ohdaketta perhosten iloksi ja niitä kaadettuja puita, joihin linnut vielä viime kesänä tekivät pesiään. No ihminen levittäytyy yhä laajemmalle alueelle kaventaen muiden elollisten elintilaa.

Viikinäisten lampien puustoa kaadettu lenkkipolun tieltä

Lintuparven touhukkaat toimet ja äänet herättelivät minut vakavista aatoksistani. Kahdenkymmenen urpiaisen parvi oli ruokailemassa aivan lammen rannassa kasvavan koivun oksilla. Koivun oksat olivat paksun kuuran peittämiä ja lintujen hyppiessä oksalta toiselle kuurainen puu ravisteli lumia päältään. Uskaltauduin ottamaan muutaman askeleen lammen jäälle, koska uskoin sen olevan riittävän paksua kun näin lammella myös muita liikkujia - luistimien päällä kylläkin.

Urpiaiset koivun oksilla ruokailemassa