Vähälumisen tai oikeastaan lumettoman alkutalven jälkeen tammikuussa alkaneet pakkasjaksot ja ajoittaiset lumisateet ovat tuoneet valoaan myös Viikinäisten lenkkimaastoihin. Perjantain ja lauantain välisenä yönä oli satanut uutta lunta noin 5 cm verran lisää. Aamulla suunnittelin lähteväni pyörällä kohti kuningaskalastajan löytöpaikkaa. Google maps antoi ajoajaksi yhden tunnin ja koska en voisi viipyä reissussa koko päivää niin päätin jättää matkan tekemättä. Toinen päätökseen vaikuttanut seikka oli ajokeli. Yyteriin johtava pyörätie ei välttämättä olisi aurattu. Niinkin pitkästä pyörämatkasta olisi voinut tulla tuskien taival. Seuraavaksi mietin lähteväni kohti Preiviikiä, mutta luovuin myös tästä ajatuksesta. Parasta oli mennä tuttu ja turvallinen lenkki tutuissa lähimaastoissa.
Viikinäisten lammilta jatkoin kävelyä aina Ulasoorin tielle asti ja ylitin Suntin ojan siltaa pitkin ja jatkoin sitten Mäntyluodon tien poikki Raumankorven metsään. Ulasoorin pyörätieltä tuli havaittua niin käpytikkakin kuin ainakin 12 pikkuvarpusen parvi. Varpusten laskemista vaikeutti niiden piilottelu tiheän pensaan suojissa. Raumankorven ainoaksi mainitsemisen arvoiseksi havainnoksi jäi puukiipijä. Raumankorven lammet olivat paksulti jäässä. Loppumatkassa taivaalta alkoi tupruttaa uutta lunta.
 |
| Maaviikin pelloilla oleva oja oli sen verran jäässä, että sen uskalsi kävellen ylittää |
 |
| Matkan varrella tavattu talitiainen |
