Kauniiden päiväperhosten päivä

Sunnuntaipäivälle oli ennakoitu sadetta ja tutkailinkin sadetutkaa jo heti aamulla klo 05.00 aikaan aamulla kun suunnittelin päivän linturetkeä. Tutka näytti sen verran lupaavalta, että retki tuli tehtyä, mutta aamu oli pilvinen. Puolen päivään mennessä aurinko alkoi paistaa ja ilma lämpeni paikoin jopa helteiseksi. Mennessäni takapihalle näin muutaman päiväperhosen lentelevän puutarhassa. Yksi lennähti valkoisen pensashanhikin kukintoon ja se piti käydä lähempää tarkistamassa. Itselleni tuli kiire hakemaan sisältä kameraa ja koko ajan pelkäsin, että tullessani takaisin olisi perhonen jo lennähtänyt muualle. Tämä perhonen oli nimittäin sellainen, josta en ole aikaisemmin kuvaa saanut.

Annoin kymmenenvuotiaalle tyttärelle tunnistustehtävänä hakea laji Michael Chineryn Euroopan hyönteisoppasta (Kirja, jota voin lämpimästi suositella kaikille hyönteisistä kiinnostuneille). Perhosen tuntomerkit kävivät yksiin pikkukultasiiven kanssa.

Pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas)

Havainnosta innostuneena päätin käyttää aikaa muidenkin perhosten etsimiseen ja kuvaamiseen. Valoa oli ainakin hyvin tarjolla sitä vaativalle kuvauskalustolle. Viikinäisten lampien takana on pelto, jossa ei ole muutamaan vuoteen kasvatettu viljakasveja luultavasti osittain pellon kosteuden takia. Pellolla näytti kasvavan sinisiä kukkia ja pian huomasin, että kukissa lensi runsaasti yöperhosen näköisiä perhosia. Ne olivat kuitenkin niin säikkyjä, että niitä en saanut kuvatuksi vaikka niitä paljon olikin liikkeellä. Pellolla kasvaviin sinisiin kukkiin löytyi todennäköinen selitys, kun aivan Suntinojan sivussa oli rivi mehiläispesiä. Pellolle oli luultavasti tarkoituksella istutettu mehiläisille sopivia kasvilajikkeita, jotta hunajaa saataisiin mahdollisimman paljon tuotetuksi. Mehiläisiä oli tosiaan runsaasti liikkeellä.

Kaaliperhosia on ollut aika vaikea myös saada pysähtymään paikoilleen kuvausta varten, mutta tämä yksilö oli sen verran yhteistyöhaluinen, että siitä sai jopa muutaman terävän ruudunkin otetuksi.

Kaaliperhonen (Pieris brassicae)

Olin palailemassa pellon reunaa pitkin takaisinpäin, kun näin kaksi isohkoa perhosta lentelemässä pellon kukissa. Päästyäni lähemmäksi huomasin, että paikalla oli kaksi ohdakeperhosta. Aikaisin keväällä olin saanut samaisesta lajista vain hätäisen kuvan, jossa perhosesta näkyi vain siiven alapuoli. Nyt nämä kauniin väriset perhoset näyttivät ajoittain myös siipiensä kaunista etupuolta. Blogiin valitsin kuitenkin kuvan, jossa perhosesta näkyy siiven alapuoli, mutta valinta kohdistui tähän ruutuun, koska se mielestäni muuten onnistunut. Sellaista kuvaa en saanut, jossa perhosen siiven etupuoli olisi ollut kauttaaltaan terävä, mutta se olisi jo vaatinut kolmijalkaa enkä ollut sitä raahannut mukanani.

Ohdakeperhonen (Vanessa cardui)

Parhaimmaksi tavaksi päästä lähelle perhosta osoittautui taas lähestyminen perhosta takaapäin ja siten, että oma varjo ei langennut perhosen päälle. Se taas edellytti lähestymistä kyyryssä pienin askelin, jotta aluskasvillisuus ei liiaksi heiluisi. Kuumasti porottava aurinko ei tehnyt tästä lähestymisestä yhtään sen helpompaa. Vielä aivan pellon laidassa olevan ojan vieressä lenteli kaksi neitoperhosta joita odotin jopa näkeväni kuvausmatkallani.

Neitoperhonen (Inachis Io)

Myös pellon kaunis kukkaväriloisto ansaitsee osakseen ainakin yhden ruudun.

Peltosaunio (Tripleurospermum inodorum)