Kätevä kirjuri

Viikinäisten lampia kiertävä kävelypolku on saatu jo sen verran hyvään kuntoon, että sain houkutelluksi koko perheen mukaan pienelle lenkille. Ilmakin oli sopivan lämmin eivätkä hyttysetkään ole vielä riesana. Tytär sai tehtäväkseen pitää kirjaa tehdyistä havainnoista. Poikani on enemmän kiinnostunut hyönteisistä ja sanoi jopa vihaavansa lintuja, koska ne syövät juuri hyönteisiä.

Kauan ei jaksettu olla paikallaan, mikä teki lintujen laskennan haasteelliseksi. Lammella oli nimittäin yli 50 pikkulokin kolonna, joka luultavasti noppaili hyönteisiä lammen pinnasta. Samalla asialla ovat viime päivinä olleet myös haarapääskyt. Aloittelija kun näissä tunnistushommissa olen, merkitsin linnut aluksi naurulokeiksi, mutta myöhemmin parempi tarkastelu ja lintukirjan tunnistustiedot osoittivat lintujen olevan pikkulokkeja. Pään väri on musta ja mustan hattu peittää koko pään alueen - siinä selkeät erot naurulokkiin verrattuna.

Pikkulokki (Larus minutus)

Lampien ylittävän sillan jälkeen kohtasimme monta lintulajia. Alla oleva sepelkyyhky lennähti aivan vierestämme ja meni kauemmas haavan oksalle tarkkailemaan meluavaa joukkoamme. Sen jälkeen näimme haukan, jota varis tiukasti ahdisti. Haukka oli kooltaan pienempi kuin varis, joten se oli mahdollisesti esim. tuuli- tai ampuhaukka. Väritykseltään lintu oli ruskea. Tilanne tuli eteemme kuitenkin niin yllättäen, että kuvaan en ehtinyt saamaan, koska olallani oli kaukoputki kolmijalkoineen kannossa. Lisäksi kuulimme miten lähistöllä satakieli lauloi taidokasta laulantaansa.

Sepelkyyhky (Columba palumbus)

Kyhmyjoutsennaaras makaa pesässä hautomassa. Toivottavasti pesintä onnistuu sillä lampia kiertää paljon ihmisiä, joten aivan rauhallisimmasta päästä pesäpaikka ei ole, mutta kyhmyjoutsen taitaa olla sen verran jo tottunut ihmisen läheisyyteen ettei se pienistä säikähdä.

Hautovan naaraan puoliso käy usein toisella lammella ruokailemassa ja palaa silloin tällöin tapaamaan hautovaa puolisoaan.

Lampien välisellä kapealla maakaistaleella on monena päivänä alueella liikkuessani kuulunut pajusirkun laulantaa. Se on kuitenkin onnistunut piilottelemaan kameralta, enkä ole saanut siitä kuvaa otetuksi. Pajusirkku kävi jotakin etsimässä kukkivien pajujen silmuista ja sen musta pää oli aivan siitepölyn tahrima. Tätä lähempää en päässyt kuvaa ottamaan. Ravinnon etsimisen välillä koiras luikautti ilmoille koruttoman laulunsa.

Pajusirkku (Emberiza schoeniclus)